Pellolta tähtiin
Kuninkaalliseen sukuun syntynyt Salif Keita ryhtyi muusikoksi vastoin perinteitä.
Afrikan kultaiseksi ääneksi sanottu malilainen Salif Keita on mantereen suurimpia tähtiä. Perjantaina 8. syyskuuta Keita konsertoi Helsingin Savoy-teatterissa.
Keitan (s. 1949) henkilöhistoriaa värittävät ristiriidat. Hänen esi-isänsä Sundiata Keita perusti Malin imperiumin 1200-luvulla ja Keitojen dynastia hallitsi sitä 1600-luvulle saakka. Jalosukuisuudesta huolimatta Salif kasvoi maanviljelijäperheessä.
”Oli siunaus ja etuoikeus syntyä Keitaksi. Se on historiallisesti sotureiden suku. Jo nimi tuo kurinalaisuutta ja vastuuta”, Keita sanoo sähköpostihaastattelussa.
Nuoruudessa kurinalaisuus taisi olla suhteellista. Keita on kertonut oppineensa laulamaan 12–13-vuotiaana huutamalla pelloilla. Häntä pidettiin hulluna, mutta apinat pysyivät poissa hedelmien kimpusta.
”No, en minä oppinut laulamaan pelloilla, mutta ääni vahvistui”, Keita toteaa nyt.
Eikä Salif Keitan olisi pitänytkään oppia laulamaan. Malissa jalosukuisten ei sovi olla muusikoita. Se on griotien hommaa, muusikoiden ja tarinankertojien, joiden ammatti periytyy. He ovat kantaneet Malin historiaa vuosisatoja, myös Keita-dynastian tarinaa.
Keita oli ulkopuolinen ja syrjitty jo syntyjään. Hän on albiino, mitä pidettiin kirouksena. Toisinaan äiti Nassira joutui piilottelemaan poikaa taikauskoisten vihalta.
Keita päätti ryhtyä muusikoksi jo teini-ikäisenä. 1967 hän lähti pääkaupunki Bamakoon ja liittyi legendaariseen Super Rail Band de Bamakoon.
”Uskon, että jumala pakotti minut muusikoksi, vaikken tule muusikkosuvusta. Mutta lopulta se oli hyvä. Jokaisella on kohtalonsa ja arvostan omaani. Eikä minusta ei olisi tullut muusikkoa, jos en olisi ollut albiino ja ulkopuolinen.”
Vuonna 1973 Keita liittyi toiseen yhtä maineikkaaseen yhtyeeseen, Les Ambassadeursiin. Pari vuotta myöhemmin yhtye pakeni Malin poliittisia levottomuuksia. Keita päätyi Pariisiin.
”Pariisissa tajusin, etten ole ainoa valkoinen ihminen. Valkoisia oli paljon eikä minuun kiinnitetty huomiota”, Keita kertoo.
Pariisissa muusikko aloitti kansainvälisen soolouran ja löi lopulta läpi afropop-tyylinsä. 1980-luvulla maailmanmusiikin aalto kasvoi ja siivitti myös Keitan uran tähteyteen.
”Olen aina kuunnellut kaikenlaista musiikkia ja monet tyylit inspiroivat minua. Sekoitin vain kaiken afrikkalaisesta amerikkalaiseen.”
Keitan musiikissa mande-perinteeseen yhdistyy vaikutteita jazzista, kuubalaisesta ja rockista. Sille tyylille hän on pysynyt uskollisena.
Myös albinismi on pysynyt kiinteänä osana Keitan työtä. Hän on puolustanut ryhmän ihmisoikeuksia varsinkin Afrikassa. Tuoreimman levyn nimikin Un autre blanc (2018) viittaa siihen.
Keita on sanonut, että levy jää hänen viimeisekseen, mutta ei ole enää varma.
”Teen yhä musiikkia, mutta en niin kuin ennen. Vietän aikaa kotikylässäni ja harrastan ekologista viljelyä, koska olen maanviljelijöiden poika. Osallistun myös politiikkaan.”
Vuonna 2019 Keita sanoi Guardian-sanomalehden haastattelussa, ettei demokratia sovi afrikkalaisille.
Kun Keita antoi heinäkuussa sähköpostihaastattelun, loppukesän uutiset eivät olleet vielä tiedossa.
Vuonna 2021 Malissa tehtiin eversti Assimi Goitan johtama sotilasvallankaappaus. Elokuussa maailmalle levisi uutinen, että Salif Keita on nimitetty sotilasjuntan neuvonantajaksi.
Uutinen kuulostaa kitkerän ironiselta, sillä 1970-luvulla Keita pakeni maasta kenraali Moussa Traorén hallintoa.
SK ei tavoittanut Keitaa kommentoimaan uusinta käännettä. Hänen henkilökuntansa lähetti lausunnon, jossa junttaa luonnehditaan väliaikaiseksi. Keitan rooli neuvonantajana rajoittuu lausunnon mukaan kulttuuriin.
Lausunnossa todetaan, että Keitan musiikki on aina puolustanut humanistisia arvoja, rauhaa ja suvaitsevaisuutta.
Musiikin merkeissä Keita saapuu myös Savoy-teatteriin. Hänen konserttinsa ovat olleet yleensä upeita kokemuksia.
Salif Keita Savoy-teatterissa (Kasarmikatu 46, Helsinki) 8.9.