Halkeamia arjessa

Lasten animaatiosarja Ryhmä Hau pauhaa ruudusta silloinkin, kun isän pitäisi piirtää. Kotona työskentelevän arkea ovat myös kumpparisulkeiset sekä loputtomat hyvät kysymykset, jotka verottavat taiteilijan keskittymiskykyä.

Heikki Rönkkö piirtää näkyväksi luomisen haasteet lapsiperheessä ilman ainoatakaan ihmishahmoa. Kansainvälisesti palkitun Kutikuti-taiteilijayhteisön jäsen tutkii teemaa viitteellisen runollisesti, mutta mitä ilmeisimmin kokemusasiantuntijuuteen tukeutuen.

Yhä hämärää on sen myötä tekijän mukaan ”eräänlainen posthumanistinen lähiöarjen dokumentti”. Fokus karkaa kuin herpaantunut ajatus tavanomaista esineistöä tulvivaan kotimiljööseen ja lähiluontoon, Rönkön ”olemisen reunaehtoihin”.

Kerronta on Rönkön sanoin ”ehdoin tahdoin haastavaa ja haahuilevaa, kuvallisesti jatkuvasti kokeilevaa eikä varsinaisesti tarinallista”. Juonen tosin oivaltaa jokainen, jolla on omia lapsia, tai on muuten seurannut pikkuväen touhuja lähietäisyydeltä.

Rönkkö on kuvittanut teoksiaan eri tyyleillä sen mukaan, mitä sisältö on tuntunut vaativan ulkoiselta ilmeeltä. Esimerkiksi Homo Locusin (2017) sarjalliset, diagonaalisessa avaruusruutukaavassa seikkailevat vinjettihahmot tuovat mieleen Joost Swarten. Kuten hollantilainen kokeellisen sarjakuvan ja grafiikan mestari, myös Rönkkö haastaa lukijan tarkkaavaisuuden minimalistisella juonenkuljetuksellaan.

Yhä hämärää -albumissakin konkretian kuvittaminen saa teoksen sivuilla rinnalleen kolmiulotteisuutta luovaa graafista ilottelua. Realistinen arki nähdään kodin esineinä, lasten leluina ja luontokappaleina, jotka ujuttautuvat piirtäjä-kertojan kokemushorisonttiin vaikkapa pikkulintujen tavoin.

Mustavalkoisuus tehostaa kerrontaa, jonka iskevyyttä buustaa osaltaan vielä keskiosaan taitettu väriosio teostietoineen. Kontrasti on huikea.

Teksti toimii graafisen tason erottamattomana parina. Rönkkö provosoi lukijaa paikoin räväkäksi revittelyksi karkaavalla verbaliikalla, jossa huomiot lapsiperheen dialogista sekä jokapäiväisistä tapahtumista asemoidaan kodin esineistöön.

Normit sortuvat, totuttu kumoutuu ja uusi tapa nähdä ja kokea puskee tyylistä läpi. Lukijan tehtävää helpottaa oleellisesti taiteilijan käsiala. Rönkkö on lahjakas piirtäjä, joka osaa kuvittaa tajunnanvirtansa hyvin ja ytimekkäästi.

Huumori syntyy lukijan reaktioista: eihän aikuinen voi olla ilahtumatta, kun perheen lapset haltioituvat täydellisesti animaation taiasta tai lähiseudun luonnon kohtaamisesta. 

Heikki Rönkkö: Yhä hämärää. 112 sivua. Zum Teufel, 2024.

Juttua muokattu 30.7. klo 9.15. Rönkön etunimi korjattu Heikiksi.