Toivottavasti ­naurattaa

Harry Salmenniemi vei varhaistuotantonsa päätökseen.

kirjallisuus
Teksti
Tero Alanko
3 MIN

Viime vuonna kirjailija Harry Salmenniemelle myönnettiin valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha. Ensimmäinen sen turvin toteutettava työ on vuosikausia tekeillä olleen suurromaanin viimeistely.

”Mun kirjaprojektit ovat yleensä aika pitkäjänteisiä”, Salmenniemi sanoo.

”Juuri ilmestynyt Tulikristalli-kokoelma on viisiosaisen novellisarjan päätösosa. Se alkoi vuonna 2017 julkaistulla Uraanilampulla. Tämän suurromaanin kirjoittamisen aloitin ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi. Nyt hän on koulussa.”

Suurromaani sijoittuu Roomaan, jossa Salmenniemi opiskeli filosofiaa parikymmentä vuotta sitten. Teos kertoo yrityksestä upota Rooman kaupunkiin. Se sisältää runsaasti historiallisia katkelmia ja hallusinaatioita.

Salmenniemen työpöydällä on paljon muutakin: pari laajaa romaania, muutama pienempi romaani ja runoteos. Novellien kirjoittamistakin hän jatkaa, mutta ei enää suunnittele uusia kokoelmia. ”Minulle novellisarjan päättyminen symboloi nuoruuden tuotannon loppumista. Nämä novellit ovat sitä proosaa, jonka ääressä olen nuoruuteni eniten ahertanut. Nyt on jonkin muun aika.”

Salmenniemi kuvailee Tulikristallia tyhmäksi ja asiattomaksi kirjaksi.

”Toivottavasti se naurattaa”, hän lisää.

Salmenniemen mukaan novellistiikka on sellainen korkeakirjallinen muoto, joka saattaa aiheuttaa ylihiomista. Erityisesti siitä hän halusi pysyä erossa kirjasarjan päätösosassa.

”Ajattelin, että lukijalla pitäisi olla olo kuin seuraisi taaperoa asekaupassa”, hän sa­noo. ”Siellä ei ole oikeasti vaarallista. Ne aseet eivät ole ladattuja. Mutta siellä se taapero toikkaroi ja koskee mihin sattuu.”

Tulikristalli-kokoelmaan kuuluu yhtä lailla kauniita lapsiin liittyviä tarinoita kuin epäkypsiä yhteiskunnallisia satiireja. Niissä vedetään kölin ali niin median paapomat vasemmistolaiset naiset kuin oikeistolaiset miespresidentit.

”Unelmien presidentti on turvallisesti seniili. Hän on harmaahapsinen, ryppyinen entinen juristi, joka vain tuijottaa kameraa ja puhuu sanomatta mitään”, Salmenniemi kirjoittaa Tarkastelua-novellissa.

Salmenniemi kertoo kirjoittaneensa uuden kokoelman novellit nopeasti ja sen kummemmin harkitsematta. Tekstit valmistuivat yleensä yhdellä istumalla.

”Näiden novellien ymmärtämisestä ei kannata ottaa paineita. On ihan riittävää, että lukija saa jostain novellista liikutuksen, jostain röhönaurut ja jostain ei mitään”, hän sanoo.

”Ei näihin tarvita mitään erityisiä taustatietoja. Ei näitä tarvitse kuin lukea.”

Silsaa-novellin kertoja on katkera kirjailija, joka kirjoittaa purkukuntoisessa talossa hiirten rapinaa kuunnellen. Ulkona riehuu pandemia. Kirjailijan pitää käynnissä viha ja kateus menestyneempiä kollegoita ja pahimpia opportunisteja kohtaan. Sellaisia kuin Laura Lindstedt, Satu Rämö, Tommi Kinnunen ja Harry Salmenniemi.

Roisien kirjailijakuvausten yhteyteen on liitetty suomalaisten poliitikkojen valokuvia: Sanna Marin, Petteri Orpo, Jani Mäkelä, Laura Huhtasaari ja niin edelleen.

Parodinen novelli perustuu filosofi Jukka Hankamäen vanhaan blogitekstiin, jossa hän haukkui muita suomalaisia filosofeja.

”Hankamäen tekstistä jäi erityisesti mieleen asetelma, jossa nurkkaan ajettu henkilö hyökkäsi establishmenttia vastaan. Siinä oli jotain kiinnostavaa”, kirjailija kertoo.

”Tällaista novellia on vaikea kirjoittaa ilman törkeää kielenkäyttöä ja tyhmiä syytöksiä. Sitä lukiessa vastaanottajalle pitää tulla epämukava tunne. Muuten se ei osu maaliinsa. Sen on kuitenkin tarkoitus kuvata taiteilijavihaa, joka on minusta ahdistavaa.”

Salmenniemi kysyi novellissa isommin esiintyviltä kirjailijoilta luvan tekstinsä julkaisemiseen. Useimmat heistä olivat Salmenniemen tuttuja entuudestaan, mutta esimerkiksi Rämöä ja Kinnusta hän ei tuntenut ollenkaan.

Rämöä parodiateksti ei haitannut. Opettajana toimiva Kinnunen vastasi, että jos tekstissä on jotain törkeämpää kuin mitä hänen oppilaansa ovat sanoneet, Salmenniemi saa pisteitä.

”Kaikkiaan tämä vahvisti ajatusta, että kirjailijat suhtautuvat toisten kirjailijoiden touhuihin aika ymmärtävästi.” 

Harry Salmenniemi: Tulikristalli ja muita novelleja. 202 sivua. Siltala, 2026.