Happy End -ohjaaja Björn Rungen trilogiassa ihmiset vapautuvat huonosta elämästä
Muutama vuosi sitten Björn Rungen piti ohjata ruotsalaisen kirjailijan Marianne Fredriksson romaaniin perustuva suurfilmi Simon och ekarna. Yhteistyö tuottajan kanssa ei kuitenkaan sujunut, ja Runge jätti projektin.
Uutta ei tarvinnut odotella kauan.
”Sain kaksi puhelua. Toisen tuottaja Madeleine Ekmanilta, joka kertoi haluavansa työskennellä kanssani, ja toisen tanskalaiselta käsikirjoittajalta Kim Fupz Aakesonilta, jolla oli käsikirjoitus luettavakseni.”
Kahden puhelun lopputuloksena syntyi Happy End. Se on elokuva viidestä ihmisestä, joiden elämä on viemässä kohti ankeaa kuolemaa: taiteilijasta, joka yrittää itsemurhaa, hänen elämää pakenevasta äidistään ja tämän autokouluoppilaasta, taiteilijan palvomasta siivoojasta ja tätä hakkaavasta poikaystävästä.
Björn Runge ei ollut lähtenyt tekemään trilogiaa, mutta elokuvan editointivaiheessa hän huomasi, että sillä on yhtäläisyyksiä hänen aikaisempiin töihinsä. Niinpä hän alkoi kutsua elokuvia Minkä taakseen jättää (2003), Suusta suuhun (2005) ja Happy end (2011) nimellä befrielsetrilogi, vapautumisen trilogia.
Uusi vaihe uralla
”Minusta nämä elokuvat kertovat ihmisistä, jotka yrittävät vapautua huonosta elämästä”, Runge sanoo. ”Yhtä hyvin olisin voinut kutsua trilogiaa optimistitrilogiaksi, sillä lähes sata prosenttia hahmoistani parantaa elämäänsä. Näissä tarinoissa on hyvin optimistinen käsitys ihmisestä.”
Viimeisimmän elokuvan nimeksi tuli Happy End senkin takia, että Runge halusi pistää pisteen yhdelle uransa vaiheelle. Hän haluaa tehdä nyt toisenlaisia elokuvia. Ja tuottaja Madeleine Ekman haluaa olla mukana niissäkin.
Ekman on Lars von Trierin perustaman ja dogma-elokuvistaan tunnetun tanskalaisyhtiön Zentropan leivissä. Hänen mukaansa Runge on nyt virallisesti Ruotsin Zentropa-ohjaaja. Tanskassa yhtiön ohjaajia ovat von Trier ja Susanne Bier.
Rungella ja Ekmanilla on jo kehitteillä kaksi uutta elokuvaprojektia, joista toisen on tarkoitus perustua Rungen omaan ja toisen amerikkalaiseen käsikirjoitukseen. Työpari oli kevättalvella Los Angelesissa hiomassa amerikkalaishankkeen yksityiskohtia.
Ohjaaja ei ole tuottaja
Jouduttuaan kahnauksiin edellisen tuottajansa kanssa Runge ei voisi nyt olla tyytyväisempi.
”Olen iloinen voidessani työskennellä puoliksi tanskalaiselle yhtiölle, joka ymmärtää ohjaajan luovan prosessin. Ruotsissa tuottajatahot ja Ruotsin elokuvainstituutti solmivat uutta yhteistyösopimusta, jossa tuottajat olisivat sataprosenttisesti vastuussa paitsi elokuvan tekemisen taloudellisesta puolesta, myös sen taiteellisista tavoitteista. Se on naurettavaa.”
Ekmanin mukaan Runge tosin yrittää itse puuttua välillä tuottajan hommiin. Ohjaaja on yrittänyt tarjota tuotannon rahoittamiseksi osaa omasta palkkiostaan tilanteissa, joissa raha on tiukassa.
”Olen tottunut tuottajiin, jotka tiukan paikan tullen pyytävät minua satsaamaan viisikymmentä prosenttia palkkiostani”, Runge sanoo. ”Madeleine oli ensimmäinen, joka ei sitä halunnut.”
Kaisu Tervonen
Happy End elokuvateattereissa.
Kuva Petri Kaipiainen.