Todellisuuden tuolle puolen

Guido Buzzellin kuvasto voi olla veistoksellisen kaunista tai painajaismaisen sairasta.

sarjakuvat
Teksti
Jyrki Jantunen

Irtonaista menoa

Italialaisen Guido Buzzellin (1927–1992) sarjakuvia on vihdoin suomeksi kovissa kansissa. Trilogian (suom. Silja-Maaria Aronpuro, Täysi käsi) tarinoissa on epämuodostuneita kurjia, veistoksellisen kauniita hallitsijoita, koirapäisiä ihmisiä ja ihmispäisiä koiria sekä kliinisen puhtaita avaruusolioita. Buzzellin omakuva on sellisti, jonka pää ja raajat irtoavat ja touhuavat omiaan. Hajoavan sellistin kurjasta kohtalosta julkaistiin suomeksi kymmenen sivua Sarjakuvan maailmat -antologiassa vuonna 1982, ja vasta nyt saamme lukea, miten Zil Zelubille kävi. Sen voi paljastaa, että ei hyvin, sillä Buzzellin maailma on rujo ja käsitys ihmisestä kylmä. Kaikki on painajaismaisen sairasta, mutta Buzzellin viiva ja kyyninen vimma kantavat todellisuuden tuolle puolen. Kokoelmassa julkaistut tarinat ovat 1960-luvun lopusta ja 1970-luvun alusta.

 

Irti kahleista

Punaparta vie 1700-luvulle ja merille. Kapteeni vailla nimeä -kirjan (suom. Anssi Rauhala, Egmont) kolmen seikkailun pääosassa on merirosvo Punaparran ottopoika. Eric saa selville oman syntyperänsä ja  penää aatelisarvoaan mutta joutuu huijatuksi ja kaleeriorjaksi. Pulmallisia tilanteita ja nokkelia selviytymisiä riittää kuin klassisissa poikakirjoissa. Belgialaiset Jean-Michel Charlier (1924–1989) ja Victor Hubinon (1924–1979) taisivat sarjakuvan, joka vain viihdyttää. Charlier muistetaan maineikkaan Pilote-lehden yhtenä perustajana sekä muun muassa Haikaralaivueen ja Blueberryn käsikirjoittajana. Hubinon piirsi myös Buck Danny -sarjaa, jota uskomattoman tuottelias Charlier käsikirjoitti. Punaparta alkoi ilmestyä Pilotessa 1959, ja Suomessa sitä julkaistiin Nastasarjoissa jo 1964–1965 sekä Zoom-lehdessä ja -albumeissa 1970-luvulla. Vuonna 2013 sarjan kaksi ensimmäistä seikkailua ilmestyivät Karibian demoni -kirjassa (Egmont).