Gourmet: Omena sopii pataan ja paistoksiin

gourmet
Teksti
Liisa Tikkanen

Syksyllä ei ole kotimaisen omenan voittanutta.

Omenat

Omenanviljely, kuten moni muu asia, tuli Suomeen kristinuskon ja luostareiden mukana. Pappiloiden ja kartanoiden puutarhoista tavallisille kotipihoille levinnyttä omenaa on kasvatettu jo viitisensataa vuotta, pohjoista Suomea myöten. Varsinainen tarhaus keskittyy läntiselle Uudellemaalle, Lounais-Suomeen ja Ahvenanmaalle.

Vuosisataista omenanviljelyä tehostetaan jalostamalla uusia kestäviä lajikkeita, jotka mahdollistavat kannattavamman kasvatuksen pohjoisen oloissa. MTT:n tutkimuslaitos Piikkiössä on kehitellyt uusia pienikokoisia perusrunkoja. Ne selviytyvät entistä paremmin talvesta, oksia ei tarvitse leikata ja hedelmät on helpompi noukkia talteen. Pieniä puita mahtuu pieneenkin tarhaan monta.

Laitoksessa on käynnissä myös kotimaisten omenalajikkeiden aistittavan laadun kehittäminen. Tulosten toivotaan aikanaan parantavan kotimaisen omenan kilpailukykyä, joka nyt on heikko: vain noin neljä prosenttia kaupan omenoista on suomalaista alkuperää. Hedelmäosastoilla jylläävät puolalaiset, ranskalaiset, italialaiset, eteläamerikkalaiset ja jopa kiinalaiset, usein melko mauttomat ja työläästi kuorittavat omenat.

Mutta juuri nyt kannattaa suosia kotimaista. Tuoreiden, raikkaiden ja kuorineen pureskeltavien syys- ja talviomenoiden kausi on parhaimmillaan ja jatkuu vuodenvaihteeseen asti.

Erotiikkaa ja vaurautta

Paratiisin kertomuksesta alkaen omena on saanut symboloida erotiikkaa ja hedelmällisyyttä, terveyttä ja onnellisuutta, vaurautta ja valtaa. Vielä nykyisinkin omenalla on taipumus päätyä monen hyvän – tai hyvänä pidetyn – asian vertauskuvaksi. Espoossa se on antanut nimen isolle kauppakeskukselle, ja jo 1920-luvulta alkaen New York on tunnettu lempinimellä Big Apple, kaikkien mahdollisuuksien kaupunki.

Onkohan amerikkalaisempaa tavaramerkkiä kuin Apple?

Ja nyt syödään

Mitä tekee kotikokki, kun omat puut notkuvat hedelmää?

Hän rouskuttaa itsekin omenoita niin paljon kuin ehtii ja jakaa niitä tutuille ja tuntemattomille. Hän keittää soseita hilloiksi ja kokeilee niihin chiliä, tähtianista tai tuoretta inkivääriä. Hän puristaa mehua talven varalle. Hän lohkoo omenoita juustojen seuraksi ja salaatteihin kasvisten tapaan, hän viipaloi niitä aamiaisvoileipien päälle.

Tähän mennessä hän on ehtinyt jo kyllästyttää itsensä ja lähipiirinsä piirakoilla, paistoksilla, uuniomenoilla ja muilla jälkiruoilla.

Omenasta on moneen muuhunkin. Pieniä kokonaisina paistettuja omenoita kanan ja lihan lisäkkeeksi! Omenaa uunikasvisten sekaan ja erilaisiin grilliruokiin! Hapan omena makeuttaa ja mehevöittää talvisia patoja ja vokkiruokia ja antaa niille jopa eksoottista makua. Tutusta uunikalasta tulee uusi ruoka, kun sen kuorruttaa omena- ja sitruunaviipaleilla. Makkara ei kaipaa sinappia, kun sen syö vahvan ja sakean sipuli-omenakastikkeen kera.

Onpa kuultu ihmisistä, jotka tekevät kotona omenaviiniä tai jopa tislaavat calvadosta, mutta se on jo toinen tarina.

Omena-possupata


– 300-400 g sianlihaa
– 2 sipulia
– 2 porkkanaa
– 2 omenaa
– 2 dl vettä (tai 1 dl vettä, 1 dl kuivaa siideriä)
– 2 rkl soijakastiketta
– 2 rkl hunajaa
– muutama lohko tuoretta, kuorittua inkivääriä
– 1 tl karkeaksi rouhaistua viherpippuria
– suolaa maun mukaan
– tilkka calvadosta, jos on
– tuoretta yrttisilppua

Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi, pilko kasvikset ja omenat vähän isommiksi lohkoiksi.

Ruskista liha padassa, lisää kasvikset ja omena. Kypsennä sekoittaen muutaman minuutin ajan.

Lisää vesi, siideri, hunaja, soija ja muut mausteet.

Anna kypsyä kannen alla miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää tarvittaessa nestettä ja lopuksi calvadosta, maun mukaan.

Kuva Suvi Lainen / SKOY.