Finnhits: Suomi-iskelmä ei ollut edes suomalaista – eikä iskelmää

Ulkomailta tuotiin hitti, hankittiin käännösoikeudet, sanoitetiin suomeksi ja tehtiin studiossa loppusilaus. Biisin esitti useimmiten Katri Helena.

c-kasetti
Teksti
Mikael Vehkaoja

Alussa on nykivä, funkahtava rytmi, jonka päälle viulut jakelevat härnääviä välikommentteja. Pari tahtia ennen kertosäettä pulssi tasaantuu. Seuraa paisutus, jonka jälkeen Katri Helenan ääni vyöryy kaiuttimista suurena ja jotenkin lohduttavana.

Vasten auringon siltaa säteet myöhäiseen iltaan.

Sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon…

Musiikki taikoo mieleen kuvia: Sinapinvihreät keittiönkaapit. Auton takapenkki, jossa ei ole turvavöitä. Las Palmasin iänikuinen auringonlasku, joka hehkuu Polaroid-väreissä.

Oli aika, jolloin Suomi kasvoi, kaipasi ja rakasti Finnhitsien tahdissa. Finnhits-albumeja julkaistiin 1970-luvulla kymmenen kappaletta ja 80-luvulla vielä neljä lisää. Jokaiselle kokoelmalle kelpuutettiin 16 sen hetken suosituinta hittiä.

Albumit möivät parhaimmillaan jopa yli 200 000 kappaletta. Niistä tuli koko kansan soundtrack.

 

Katri Helena on kahdellatoista kappaleellaan kaikkien aikojen Finnhits-kuningatar. Toiseksi kirii Frederik kymmenellä finnhitillä, seuraaviksi Fredi, Markku Aro, Taiska ja Tapani Kansa. Heille ja monille muille kansansuosikeille Finnhits oli uran tärkeä rakennusaine.

Tuttujen artistien takaa aukeaa toinen tarina: kansainvälisen musiikkibisneksen rantautuminen Suomeen.

Selvä enemmistö finnhiteistä oli tuontitavaraa. Oikeastaan vain joka kolmas kappale oli suomalainen.

Vasten auringon siltaa löytyy Finnhits2-levyltä. Kappale on alkuperäiseltä nimeltään Alle porte del sole, ja sen teki tunnetuksi italialainen supertähti Gigliola Cinquetti. Tarttuva hitti valloitti myös USA:n, missä Al Martinon versio To the Door of the Sun komeili Billboardin singlelistalla sijalla 17.

Kansainvälinen hitti päätyi kaukaiseen Suomeen – repussa.

 

Chrisse Johansson vastaa Skype-puheluun kotoaan Espanjan Aurinkorannikolta.

Hän toimi 70-luvulla levytuottajana EMIssä ja Scandiassa. Johansson oli myös tuottelias sanoittaja, joka kirjoitti kappaleita Katri Helenalle ja monelle muulle nimiartistille.

Siihen aikaan suurissa kotimaisissa levy-yhtiöissä seurattiin tarkasti kansainvälisiä myyntilistoja.

”Kuuntelin ulkomaisia levyjä aina kun ei ollut muuta tekemistä. Myyntilistojen ulkopuoleltakin löytyi Suomeen paljon oivallista kamaa”, Johansson sanoo.

Kielitaitoisena ihmisenä Johansson oli erityisen kiinnostunut Italiasta.

”Olin hulluna italialaiseen musiikkiin ja Italiaan muutenkin. Lomailin aika paljon siellä ja kannoin aina repullisen vinyylejä kotiin. Ja yleensä niiltä löytyikin jotain.”

Yksi tuomisista oli Vasten auringon siltaa.

Kun Johansson ymmärsi kappaleen mahdollisuudet, hän hankki Italiasta käännösoikeudet ja ehdotti, että Katri Helena esittäisi sen. Naisten välinen yhteistyö oli alkanut jo edellisenä vuonna. Johansson uskoi, että laulajan valoisa persoona sopisi hyvin juuri tähän kappaleeseen.

Tarvittiin enää suomenkieliset sanat.

Johansson muistaa vieläkin, miten ne syntyivät.

”Siihen aikaan pelasin futista HJK:ssa. Sinä iltana HJK:n kundit olivat järjestäneet bailut. Tulin paikalle kiltisti autolla, kun mun piti saada se teksti valmiiksi.”

Johansson palasi kotiinsa neljältä aamulla.

”Aurinko alkoi jo nousta. Kirjoitin sanat niinä aamuyön tunteina.”

 

Toivo Kärjestä ja Jaakko Salosta lähtien suomalaiset säveltäjät ja sovittajat ovat kuunnelleet kansainvälisiä hittejä herkällä korvalla. Uusia musiikkityylejä on kopioitu tangosta lähtien, siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Julkaistavan musiikin määrä kasvoi 70-luvun alussa, ja yleisön suosikit olivat yhä useammin ulkomaista käsialaa.

”Suomalaiset säveltäjät olivat biiseineen ihan eri maailmassa kuin nämä ulkomaiset levyt”, Johansson muistelee.

”Meille tarjottiin paljon mies ja haitari -sävellyksiä, yhtä ja samaa hidasta hölkkää. Siitä oli pitkä matka miettiä, miten tästä saisi hitin.”

Maailmalla oli tarjolla rajattomasti valmiita listahittejä. Tarvittiin vain käännösoikeudet ja kevyt loppusilaus, ja levytys oli valmis myytäväksi.

Yhtälö oli vastustamaton.

”Ehkä levytuottajat lähtivät siinä tilanteessa vähän laiskalle linjalle. Kaikki haluttiin valmiina”, Johansson sanoo.

Sanoittajista tuli käännösbisneksen avainpelaajia. Chrisse Johansson kuului vaikutusvaltaiseen ydinryhmään, jonka muita jäseniä olivat Vexi Salmi, Juha Vainio, Raul Reiman ja Pertti Reponen. Valtaosa finnhiteistä on lähtöisin tämän viisikon kynistä.

Iskelmätehtaan työtahti oli tiukka. Välillä sanoja kirjoitettiin studion kahvilassa samalla, kun artisti jo odotti mikrofonin ääressä.

Johansson ei ole koskaan pitänyt termistä käännösiskelmä.

”Yleensä suomenkielisellä tekstillä ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen kanssa.”

Joskus käännös saattoi tosin olla foneettinen väännös alkuperäisestä kappaleesta. Markku Aron Etsin kunnes löydän sun oli ranskankieliseltä nimeltään Et si tu n’existais pas.

Jännittävä detalji on se, että amerikkalainen punkpioneeri Iggy Pop on tehnyt oman ranskankielisen versionsa tästä finnhitistä. Se löytyy vuonna 2012 julkaistulta Après-levyltä.

 

Lea Lavenin Tumma nainen Finnhits2-levyllä kuulostaa viimeistä piirtoa myöten samalta kuin alkuperäinen Cherin Dark Lady.

”Siinä ei ollutkaan mitään Suomesta”, Chrisse Johansson sanoo.

Oli kaksi tapaa tuottaa käännösiskelmä.

Yleensä palkattiin kotimaiset studiomuusikot. Mutta heidän käyttämisensä oli kallista. Ammattitasoisia äänitysstudioita oli vähän, ja Muusikoiden liitto patisti maksamaan soittajille työehtosopimuksen mukaiset palkkiot.

Säästääkseen kustannuksissa levy-yhtiöt alkoivat ostaa valmiita musiikkipohjia ulkomailta. Laulajan tarvitsi vain laulaa nauhan päälle, ja levytys oli valmis.

”Yleensä ostimme valmiit taustat Hollannista. Niitä sai erittäin edullisesti”, Johansson kertoo.

Marionin El Bimbo, Finnhits2-albumin avausraita, äänitettiin Saksassa. Kappaleen taustat soitti saksalais-sveitsiläis-jugoslavialainen rytmiryhmä, joka oli erikoistunut tiukkaan discokomppiin. Ryhmä kierteli Keski-Euroopan studioita. Lasku maksettiin kertakorvauksena suoraan soittajille käteen.

Ulkomaiset tuotannot ja kehno palkka suututtivat suomalaiset studiomuusikot. Talvella 1974 he menivät lakkoon ja kieltäytyivät vastaanottamasta töitä levy-yhtiöistä.

Levy-yhtiöt vastasivat ”helmikuun kapinaan” teettämällä kappaleiden taustoja Ruotsissa. Lopulta riita saatiin sovittua. Kotimaiset tuotannot jatkuivat.

 

Sun muistosi kauneimman mä laitan

muistojen maljahan.

Taas haaveista sen sulle taitan

ja kätken rintahan.

Tuskin Erkki Junkkarinen osasi itsekään arvata, millaisen mylläkän vanha kappale saisi aikaan.

Ruusut hopeamaljassa ei ollut 60-luvulla kummoinen menestys. Mutta seuraavalla vuosikymmenellä sen uudesta versiosta tuli hitti.

Käännöskappaleiden lisäksi musiikkibisnestä ilmestyi avittamaan uusi keksintö: c-kasetti, 70-luvun mobiiliappi.

Philips oli tuonut kasettisoittimen markkinoille jo 60-luvun alkupuolella. Suomessa laitteet alkoivat yleistyä vasta myöhemmin, kun kotitaloudet olivat ensin saaneet hankituksi television. Kasettisoitin oli 70-luvun alussa ylivoimaisesti suosituin suomalaisten ostama laite.

Kun c-kasettien ja lp-levyjen myynti lasketaan yhteen, äänitteiden kokonaismyynti kasvoi hurjimmillaan 200 prosentin vuosivauhdilla.

Räjähdys avasi markkinat myös vanhoille, jo uraansa jäähdytteleville artisteille.

Timo Lindström toimi 70-luvun puolivälissä PSO-yhtiön levytuottajana. Hänellä oli tallissaan Junkkarisen kaltaisia vanhoja tähtiä. Heidän levymyynnistään kasetin osuus saattoi olla jopa 80 prosenttia.

”Tulin levy-yhtiöön keskelle valtavaa harhaa. Luulin, että kaikki, mitä teen, myy kultaa, koska olen niin hyvä”, sanoo Timo Lindström.

Vexi Salmi on todennut, että tuohon aikaan vaati todellista ammattitaitoa tehdä levy, joka ei myy.

Bensa-asemilla kaupattiin c-kasetteja, joissa tuntemattomat artistit esittivät versioitaan päivän hiteistä. Nekin möivät satojatuhansia kappaleita.

Kuiteissa ostokset merkittiin työsuhdeauton verovapaiksi autotarvikkeiksi.

 

’Suomen suursuosikit samalla levyllä!”

70-luvun puolivälissä televisioruutuun ilmestyi mainos, jossa kaupattiin äänilevyä. Se oli ennennäkemätöntä.

Idea kerätä hittejä kokoelmalevylle ja mainostaa sitä televisiossa oli napattu Saksasta.

Musiikkibisneksen hulluina vuosina alan suurin suomalainen toimija oli Musiikki-Fazer. Parhaimmillaan Fazer-konserni hallitsi jopa 70 prosentin osuutta Suomen äänitemyynnistä.

Konsernissa toimi musiikin kustantamo, soitinkauppa ja joukko levy-yhtiöitä. Vuodesta 1972 eteenpäin sen kolme levymerkkiä Finnlevy, Scandia ja Finndisc hallitsivat suvereenisti levybisnestä.

Fazerin työntekijät kiersivät maailmalla haistelemassa kansainvälisiä tuulia. Niillä matkoilla Finnlevyn Osmo Ruuskanen törmäsi saksalaiseen keksintöön, kokoelmalevyyn, jonka suomiversiolle hän keksi nimeksi Finnhits.

Finnlevy panosti tuotteeseen. Mainostoimisto suunnitteli kokoelmalle trendikkään visuaalisen ilmeen. Tv-mainoskampanjaan käytettiin valtava summa rahaa.

”Ensireaktioni oli, että hulluhan se on”, kilpailevan PSO-yhtiön Timo Lindström sanoo.

Osmo Ruuskasen vainu osoittautui kuitenkin oikeaksi. Syksyn aikana Finnhitsiä myytiin yli 100 000 kappaletta. Piti keksiä uusi myyntimittari: platinalevy.

Parin menestyslevyn jälkeen myös kilpailevien levy-yhtiöiden artisteja kelpuutettiin Finnhits-kokoelmille. Lupaus Suomen suursuosikeista velvoitti ottamaan mukaan kaikki isoimmat hitit. Erkki Junkkarisen Ruusuja hopeamaljassa löytyy Finnhits3-levyltä.

Kakussa riitti jaettavaa. 70-luvun loppupuoli oli suomalaisen kevyen musiikin kukoistuskausi.

Musiikki-Fazerin pikkujouluja varten vuokrattiin 1970-80-luvun taitteessa Itämeren suurin laiva Silja Festival. Artistit, tuottajat, levymyyjät ja varastomiehet bilettivät kaksi vuorokautta. Satamasta lähdettäessä 3 000 kutsuvieraalle jaettiin Fazer-haalarit, jotta omat vaatteet eivät töhriintyisi juhliessa.

 

Maailman parhaat biisit, Suomen suurin levy-yhtiö ja ylivoimainen markkinointikoneisto tv-kampanjoineen.

Finnhits oli musta aukko, joka imi Suomen suurimmat lahjakkuudet. Uransa alkuvaiheessa Kirka, Frederik ja moni muu halveksui suomenkielistä iskelmää. Frederikillä oli päällekkäin rock-ura ja Finnhits-ura.

Vähitellen kansa alkoi vaatia rock-keikoilla Titanicia ja muita käännöshittejä. Frederikistä tuli iskelmälaulaja.

Tosin iskelmä-sanastakin voi olla monta mieltä.

Musiikintutkija Olli Heikkisen mukaan käännösiskelmän aikakausi oli oikeastaan popin aikakausi. Pop ja rock eriytyivät selkeästi vasta 70-luvun lopussa. Maailmalla niistä tuli toistensa vastakohdat. Suomessa popin paikan valtasi iskelmä.

Musiikkityylinä suomi-iskelmä syntyi siis oikeastaan vasta 1980-luvun alussa. Vanhojen Finnhits-tähtien paikalle nousi uudenaikaisia iskelmätähtiä, kuten Paula Koivuniemi ja Matti ja Teppo.

Historiankirjoihin 80-luku jää kuitenkin suomirockin vuosikymmenenä. Dingon, Popedan ja Eppu Normaalin kaltaiset yhtyeet sanoutuivat irti iskelmätehtaan perinteestä ja tekivät itse kappaleensa.

Viimeiset Finnhits-levyt ovat sillisalaatteja, joissa sekoitetaan Katri Helenaa (Amsterdam) ja Pelle Miljoonaa (Tahdon rakastella sinua). Vihonviimeisen Finnhits-levyn päätöskappale on Hurriganesin Just for You. Se on kuin huutomerkki: koko kansan viihde on lakannut olemasta.

 

’Anna mulle piiskaa. Hei beibi anna mulle piiskaa!” kähisi Paula Koivuniemi Apulanta-yhtyeen hittiä Helsingin Senaatintorilla vuonna 2001.

Helsingin ylipormestarin populaarikonsertissa rockin ja iskelmän raja-aita kaatui 20 vuoden jälkeen.

Sen jälkeen pop, rock ja iskelmä ovat jatkaneet sulautumistaan. Rock-pioneeri Yön laulaja Olli Lindholm on palkittu Iskelmä-Finlandialla. Apulannan Toni Wirtanen on tehnyt iskelmällisiä hittejä Irinalle.

Vuonna 2012 Finnhits-tähdet Frederik, Tapani Kansa, Danny, Eini ja Virve Rosti kiersivät yhdessä Suomen konserttilavoja. Kiertueen yhteydessä julkaistu kokoelmalevy möi platinaa.

Meidän aikamme suurin hitti on Vain elämää -tv-sarja, jossa Cheek räppäsi Puhelinlangat laulaa. Vasten auringon siltaa kuultiin Erinin esittämänä.

Sinä iltana koko Suomi itki.

 

Jutussa on käytetty lähteenä Ylen dokumenttisarjaa Iskelmä-Suomi.