Esko Tirronen: Liikaa naisia yhdelle taiteilijalle?

Taiteilija haki inspiraatiota satojen ulkomaisten naisten- ja muotilehtien kokoelmastaan.

Amos Anderson
Teksti
Lauri Lehtinen

Kuvataiteilija Esko Tirrosesta (19342011) kirjoittamisen ongelma on se, että naisista tulee puhuttua liikaa tai liian vähän.

Köyhästä evakkopojasta 1960-luvun modernin taiteen kärkihahmoksi nousseen Tirrosen tuotantoon mahtui monia kausia ja tyylilajeja. 1970-luvun alussa hän erikoistui maalaamaan kasvottomiksi rajattujen naisten lähikuvia valokuvamaisella otteella. Eräs niistä, Kankaaseen kiedottu (1975) on ilahduttanut Vekaranjärven sotilaskodin väkeä vuosikymmenten ajan.

Taiteilijan lähimmät tuttavat ja muut hänen uraansa pitempään seuranneet ovat harmitelleet, että aistilliset muodot ovat jättäneet muut saavutukset varjoonsa ainakin sanomalehtien jutuissa. Helsingissä Amos Andersonin taidemuseossa 14.11.201412.1.2015 esillä oleva Tirrosen muistonäyttely pyrkii murtamaan myyttiä ja antamaan monipuolisemman kuvan.

Silti mukana on väistämättä myös kiisteltyjä, tavaramerkkimäisiä naistauluja kuten Suuri objekti, Kesäkuva ja Diskofragmentti.

Tirrosen fotorealistiset työt ovat luonnollista kokoa monin verroin isompina hahmotettujen lantioiden, reisien, säärien sekä kiiltävien ja epätodellisen sileiden tekstiilin ja ihon paraati. Väriruiskutekniikalla syntyneet maalaukset tuntuvat esittävän etäännytetysti muodin ja mainonnan hiottua unelmakuvastoa eivätkä niinkään ”oikeita” naisia.