Virkatessa voi ajatella kaikkea

Carmen Baltzar sivelee Carmenin punaista kansipaperia Musiikkitalon kahvilan pöydässä Helsingissä. Hän on valinnut esikoisromaaninsa kansiin ”elämänpunaisen” värin.

Baltzar on saanut teoksen käsiinsä kaksi päivää aikaisemmin, ja se merkitsee hänelle taide-esineenäkin paljon.

Kirjoittaminen ja perinteinen kirja ilmentävät Baltzarille kehollisuutta digitaalisen aineettomuuden ja tekoälyn ajassa. Carmen (Kosmos, 2026) on fonteilla leikkivä kirja, joka sisältää valokuvia ja pitsimäisiä kuvarunoja (latinaksi carmen figuratum). Romaani ei näillä näkymin ilmesty äänikirjana. Se olisi kokonaan toinen teos.

Päähenkilö Carmen on näkijä, joka tietää maailmanjärjestyksen olevan muuttumassa. Hän alkaa kirjoittaa säilyttävälle instituutiolle, museolle.

”On juuri se hetki, kun kaikki on vapaassa pudotuksessa. Carmen haluaa päästä taidemuseoon teokseksi”, Baltzar selittää.

Museo merkitsee institutionaalista turvaa ja huolenpitoa. Siellä säilyvät ruumiit ja esineet.

Baltzarin romaani on eräänlainen säilö sekin. Carmen, jota romaanissa kutsutaan ”punaiseksi naiseksi” on päässyt kansien väliin.

Baltzar on tottunut nimeään koskeviin kommentteihin.

”Totta kai sinun nimesi on Carmen, moni sanoo”, Baltzar kertoo huvittuneena. ”Halusin luoda nimelle uusia assosiaatioita.”

Carmen oli viekoitteleva ja tulinen romaninainen Prosper Mériméen pienoisromaanissa. Georges Bizet’n ooppera teki traagisesta hahmosta maailmankuulun.

Carlos Sauran kiitetty Carmen-elokuva sijoittuu flamencon maailmaan. Elokuvan minimalismissa on jotain samaa kuin Baltzarin riisutussa romaanissa.

Carmen-tarinat päättyvät väkivaltaan ja nimihenkilön kuolemaan. Baltzarin teoksessa palataan nimen alkuperäiseen merkitykseen.

Carmen merkitsee runoa ja laulua. Carmenien avulla on siirretty eteenpäin tietoa, tarinoita ja perinteitä.

Baltzar kirjoittaa Carmenin hahmossa tarinaa toisin. Niin kauan kuin hengitän, pystyn yhä runoilemaan. / uudelleenkirjoitan todellisuutta.

Romaanissa Carmen kiertää limbossa, elämän ja kuoleman välissä. Näin me selvisimme, sanon itselleni. kiinnitän / pitsin koukkuun ja virkkaan tieni seuraavalle koukulle.

Carmen on Baltzarin laceverse-projektin alku. Hän aikoo rakentaa teoksillaan ja hankkeillaan ”pitsimaailmaa”. Projektista tulee taiteidenvälinen, ja siihen saattaa yhdistyä perinnepitsien arkistointia ja tiedon jakamista.

”Tutkin pitsiä sienimäisenä verkostona, joka yhdistää sukupolvia ja maailmoja. Pitsin virkkaaminen on ollut Suomessa yksi romaninaisten pääelinkeinoista.”

Isoäiti opetti Baltzarin virkkaamaan pitsiä. Taito unohtui vuosiksi, kunnes koitti korona-aika ja sulkutila Lissabonissa.

Siinä missä kirjoittaminen on Baltzarille kokonaisvaltaisen kehollista, on virkkaaminen konkreettista käsillä tekemistä. Virkatessa voi ajatella ”kaikkea”.

Pitsi liittyy myös Baltzarin seuraavaan teokseen. Baltzarin kirjoittama, Sara Mellerin ja Baltzarin yhteisohjaama ja Sid Hillen säveltämä ooppera Love is a Rebellious Bird saa ensi-iltansa elokuussa osana Kansallisoopperan Sokeritehdas-hanketta. Oopperan nimi on lainaus Bizet’n Carmen-oopperan kuuluisasta aariasta.

”Lyhytoopperan libretto perustuu romaaniini”, Baltzar sanoo.

”Sara Melleri ja Sid Hille tulkitsevat sitä kanssani ja tuovat teokseen omat maail­mansa.”

Erika Turusen kanssa suunnitellussa Carmenin roolipuvussa on vaikutteita perinteisestä romaniasusta pitsiä unohtamatta.

Lavalla kuullaan oopperalaulajia ja romanilaulajia. Drag-artisti Roseta La León on yksi ensimmäisistä romaniesiintyjistä Carmenin roolissa kansallisen oopperatalon tuotannossa.

Baltzar on monialainen taiteilija, jolla on dokumenttielokuvantekijän koulutus. Hän on asunut muun muassa Lontoossa ja Lissabonissa. Uusin elokuvatyö, lyhyt fiktio All the Love in My Body kuvattiin Kreikassa. Elokuva kilpailee Krakovan festivaalilla kesäkuun taitteessa.

Siirtymä dokumentista fiktioon on ollut Baltzarille luonnollinen. Myös dokumenttityöt ovat hänen mukaansa pitkälle rakennettuja. All the Love in My Body on kuitenkin elokuvista ensimmäinen, johon hän on tehnyt käsikirjoituksen.

Baltzarilla oli kirjailijan identiteetti jo lapsena. Carmen merkitsee hänelle kädenojennusta sisäisestä maailmasta ulospäin. Hän ajattelee, ettei teos kuulu hänelle.

”Oli hurjaa ja pelottavaakin sallia romaanin tulla maailmaan minun kauttani. Se vaati roolityöskentelyä, etäisyyden ottamista arkiminästä.”

Carmen on haastavaa kirjallisuutta. Baltzar odottaa romaanilleen jakautunutta vastaanottoa. Hän hyväksyy, että hänen kirjalliseen polkuunsa kuuluu tietty yksinäisyys. Samalla hän tietää, että hänelle kuuluu taiteellisesti sama vapaus kuin valkoisille miehille.

”Jos jään nypläämään sen kanssa, mitä minulta odotetaan, mikä tekee muiden olon mukavaksi, tämä systeemi on ottanut voiton minusta.”

Vapaus on keskeinen teema Carmen-romaanissa. Vastakkain ovat yksilön vapaus, yhteiskunnan rakenteisiin nojaava turva ja kollektiivisen menneisyyden haamut. Jännite jää ratkaisematta. Carmenin matka jatkuu.