Ohituskaistaa huipulle

Arvio: Olin joukon nuorin -muistelmateoksen näkökulma on yllättävä mutta mielenkiintoinen, Tuomo Lappalainen kirjoittaa.

muistelmat
Teksti
Tuomo Lappalainen

Erkki Liikasen, 68, teos kertoo nimensä mukaisesti muistakin kuin kirjoittajasta itsestään. Olin joukon nuorin on elävä, paikoin lähes runollinen kuvaus myös muusta joukosta: vuosina 1945–1950 syntyneistä suurista ikäluokista.

Näkökulma on harvinainen poliitikkomuistelmissa, joissa tekijä yleensä on kaiken keskipiste. Se antaa kuitenkin mielenkiintoista perspektiiviä Liikasen uraan. Sodanjälkeisen sukupolven nousu politiikan huipulle olisi tuskin ollut niin nopea ja näyttävä, ellei taustalla olisi ollut kaikkialle yhteiskuntaan levittäytynyttä suurta massaa.

Liikanen kuvaa melko perusteellisesti kotitaustaansa ja poliittista heräämistään. Teiniliitto opetti vallankäytön perusniksit, mutta toi myös henkilösuhteita ja avasi ovia laajemminkin maailmaan. Eduskuntapaikka tuli ensi yrittämällä 1972, ja aika kotimaan politiikassa huipentui 1980-luvulla kuuteen vuoteen Sdp:n puoluesihteerinä ja kolmeen valtiovarainministerinä.

Muistelmissa ei ole ilkeyksiä eikä mullistavia paljastuksia, mutta niistä löytyy joitakin kiinnostavia anekdootteja muun muassa vuoden 1982 presidentinvaaleista ja Mauno Koiviston voitosta niissä. Sdp:n sisäisistä kiistoistakin tulee jonkin verran lisätietoa. Liikasen myöhemmän uran valossa ei ole yllättävää, että talouspolitiikka saa paljon huomiota. Siihen liittyy myös kipeitä muistoja tilanteista, joissa oma puolue ei tukenut valtiovarainministeriään.