Ihminen kuin raketti

Elton John -elokuva Rocketman on hieman kuin Bohemian Rhapsody, mutta parempi.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen

Tosipohjaisille musiikkielokuville on kysyntää. Elton Johnista kertova Rocketman tulee hyvään saumaan.

Lokakuussa ensi-iltansa saanut Bohemian Rhapsody on Suomen koko 2000-luvun katsotuin ulkomainen elokuva, joka ei ole 007-seikkailu, Sormusten herraa tai Star Warsia. Ainoastaan ne ovat saaneet enemmän lipunostajia elokuvateattereihin kuin Freddie Mercuryn puleerattu ja viihteellinen elämäkertatarina.

Ensi-iltojen läheisyyden lisäksi on muitakin päteviä syitä verrata Rocketmania Bohemian Rhapsodyyn. Kummassakin päähenkilö on englantilainen rocktähti, joka tunnetaan huikentelevaisesta tyylistä, tarinan painotus on 1970-luvussa ja teemoihin kuuluu kipuilu homoseksuaalisuuden kanssa. Elokuvia yhdistää myös ohjaaja Dexter Fletcher. Hän teki Bohemian Rhapsodyn anonyymisti loppuun, kun Bryan Singer lähti tuotannosta.

Laadullinen rinnastaminen olisi armotonta Bohemian Rhapsodya kohtaan. Rocketman on kunnianhimoinen rockooppera, jossa riittää samastuttavaa iloa ja musiikin hurmosta. Taron Egerton on mainio Elton Johnina, esiintyjähahmona, joksi musiikillisesti huippulahjakas pikkukaupungin poika Reginald Dwight luo nahkansa 1960-luvun lopulla. Mieletön suosio ja rikkaudet eivät tuo onnea. Vastoinkäymisistä mainittakoon päihdeongelma ja rakastamisen vaikeus. Tarina on tuttu, mutta olennaista on, miten se kerrotaan.

Toisin kuin Bohemian Rhapsodyssa, mikään Rocketmanissa ei tunnu keskeneräiseltä. Se tuntuu olevan juuri se elokuva jota tavoiteltiin, mikä on paljon sanottu. Musiikkijaksojen skaala on huima. Elton Johnin musiikki ei ole tarinan tiellä eivätkä musikaalihetket ole erillisiä numeroita, vaan biisit taipuvat historiallisesta kronologiasta piittaamatta tunteellisiksi todisteiksi päähenkilön sielunelämästä. Henkilöhahmoissa on rosoa. Tärkeitä ovat oma äiti (Bryce Dallas Howard) ja ensimmäinen, petollinen rakastaja (Richard Madden).

Kehystarinassa Elton John kukkoilee ja nöyrtyy riippuvuusongelmaisten terapiaryhmässä. Taaksepäin palatessaan hahmo hiljalleen sisäistää elokuvan sanoman: muista kuka olet, muista antaa itsellesi anteeksi. Fletcherin ansiota ei ole vain musikaalijaksojen spektaakkelimaisuus ja kiihkeys, vaan myös kokonaisuuden totuudellisuus.

Viaton Reggie ja huume- ja seksiriippuvainen Elton John ovat sama ihminen. Havainto voi olla imelä, mutta elokuvan se sitoo yhteen.

Dexter Fletcher: Rocketman elokuvateattereissa. ★★★★