Täällä on ilveilijä!
Mysterio Buffo sai uuden tekijän.
3
MIN
Tukea ei ole luvassa, kun Eeva Rantinoja astelee yleisön eteen Vallisaaressa.
Intensiteetti ratkaisee onnistumisen.
Mysterio Buffo on ensimmäinen näytelmä Helsingin uudessa kesäteatterissa. Rantinoja tekee kaikki Dario Fon maineikkaan näytelmän kolmekymmentä roolia yksin.
Toisaalta juuri hänelle kokemus ei ole vieras, sillä Rantinoja on taitava stand-up-esiintyjä.
”Yksin esitettävissä monologinäytelmissä käytetään hyvin pitkälle samoja tekniikoita, esimerkiksi roolihahmojen vaihdoissa”, Rantinoja kertoo.
Rantinoja on haaveillut ”jo vuosikausia”, että hän pääsisi tekemään Mysterio Buffon. Näytelmä on ollut Erkki Saarelan bravuuri, jota hän on esittänyt tuhansia kertoja 1980-luvulta asti.
Rantinoja tietää haasteen ja suhtautuu siihen kunnioituksella.
”Tein tähän kokonaan uuden sovituksen, sillä olemassa oleva yhdistyy niin vahvasti Saarelaan. Halusin myös mukaan ajankohtaisia teemoja, sillä mielestäni teoksen käsittelemät asiat vertautuvat suoraan juuri nyt yhteiskunnassa esillä oleviin kysymyksiin.”
Italialainen Nobel-palkittu Fo kirjoitti valtavaksi hitiksi nousseeseen Mysterio Buffo -näytelmään neljä tarinaa, jotka hyödyntävät vanhoja, kansan parissa kiertäneitä ilveilyitä. Vanhimmat palautuvat vähintään keskiajalle.
Tarinat ovat Kaanaan häät, Ilveilijän synty, Lasaruksen kuolleista herääminen ja Bonifacius VIII.
Mitä yhteistä on incelillä, woke-kulttuurilla, fomolla ja somella, vastaamon jäbällä, lähiömutsilla ja paavilla? Miten räpmusiikki, ilmastonmuutos ja Välimeren lukuisat kuolleet tai wolttaaminen ovat yhteydessä Ilveilijän syntyyn? Ja kuinka Lasaruksen syntymä käy käsikynkkää stand-upin kanssa, Rantinoja kysyy.
Kumpaa pään sisällä kuiskuttelevaa ääntä pitäisi lopulta kuunnella, retkua vai enkeliä? Se on Rantinojan mukaan ihmiselämän ikuinen kysymys.
”Nyt ainoa näyttelijä on nainen. Se tekee näytelmästä väistämättä hieman erilaisen.”
Mysterio Buffo on tehty monologinäytelmäksi.
Nimi mysterio viittaa raamatulliseen kuvastoon ja buffo puolestaan koomisuuteen. Se naljailee toreilla esitettyjen näytelmien tapaan kansan yläpuolelle asettuneille päättäjille.
Koomikoilla oli aikanaan tärkeä rooli yhteiskunnan varaventtiileinä. Mutta rajansa kaikella. Jos pilkka oli liian osuvaa, pelle menetti ainoansa.
Nykyisin ilveilijän henki ei ole löyhässä – vapaana taiteilijana työskentelevää uhkaa enintään nälkäkuolema.
”Taidetta tekee hengen ja mielen vuoksi, muuta työtä vain siksi, että olisi ruokaa”, Rantinoja tiivistää.
Komedia on kuitenkin ytimeltään yhä samanlaista.
Sosiaalisen median keskustelukulttuurissa on vitsin vääntäminen tullut tutuksi, ainakin jälkikäteen. Selitys kirjotetuille törkykommenteille, ”se oli vain vitsi”, on niin yleinen, että voisimme ajatella elävämme suorastaan komiikan kultakautta.
Rantinoja ei löyhille heittelyille lämpene.
”Mikään ei saa olla pyhää”, Rantinoja sanoo, mutta: ”Jotta lause ei jäisi tyhjäksi heitoksi, sen sanojalle joidenkin asioiden pitäisi olla pyhiä.”
Pitää tietää konteksti, missä ja mitä sanoo.
”Muuten pilkka on vain ilmaan heittelyä, ilman syvyyttä.”
Helsingissä kesäteatterit ovat saarissa: Suomenlinnassa, Tervasaaressa ja Mustikkamaalla – Vasikkasaaressakin oli vuonna 1990 omansa.
Suomenlinnan kupeessa sijaitsevaa Vallisaarta on profiloitu kulttuurilla. Kun saari aukesi vuonna 2016, sinne ideoitiin joka toinen vuosi järjestettävä taidefestivaali. Etenkin ensimmäinen vuosi oli menestys.
Saareen on vesibussiyhteys, siellä on iso vierasvenesatama ja ravintolapalvelut ovat kattavat. Ja nyt siellä kajahtaa: ”Hei, täällä on ilveilijä!”
”Kävin Vallisaaressa ensimmäisen kerran heti kun se aukesi”, Rantinoja sanoo.
Hän aloitti ideoimisen, jolla isoon ulkonäyttämöön saataisiin toimintaa.
”Minulle muodostui paikkaan välittömästi henkilökohtainen suhde. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli tunne, että olen saapunut kotiin.”
Mysterio Buffo Vallisaaren kesäteatterissa Helsingissä. Ensi-ilta 6. heinäkuuta.