Puoli vuosisataa teatteria
Juhlanäytelmäänsä valmistautuva Eeva Eloranta on myös tuottelias kirjailija.
4
MIN
Jostain kaikkien on aloitettava. Näyttelijä Eeva Eloranta esitti Rovaniemellä lastennäytelmässä luppakorvaista ajokoiraa. Nyt siitä on tasan viisikymmentä vuotta.
Vuonna 1975 Eloranta oli juuri valmistunut teatterikoulusta, jonne hänet oli valittu 16-vuotiaana. Nyt hän on 70 ja edessä on kesä matriarkkana. Juhlanäytelmänä toimii Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Lauluistaan tunnettu vuoden 1943 elokuva on sovitettu Helsingin Kivinokan kesäteatteriin.
Pääparina nähdään Eleonoora Kauhanen ja Konsta Hietanen. Eeva Eloranta on epäsäätyistä rakkautta vastustava Yvonne Armborg.
”Kun vanhan matriarkan rooli tulee kohdalle, se on herkkupala”, Eeva Eloranta sanoo.
Näyttelijä iloitsee pitkästä urastaan, joka ”on aivan posketon juttu”.
Eloranta teki isot roolit muun muassa elokuvissa Pohjanmaa ja Riisuminen sekä televisiosarjoissa Kivisydän ja Vihreän kullan maa.
Hän sai 1980-luvulla kahdesti sekä valtionpalkinnon että Jussi-palkinnon.
Yksi uran tunnetuimmista rooleista oli Margit Haukkamaa 1990-luvun televisiosarjassa Blondi tuli taloon. Sarjaa tehtiin kovalla sykkeellä liki kolmen vuoden ajan.
”Edellisenä iltana tulivat seuraavan kuvauspäivän tekstit”, Eloranta kertoo. ”Niitä harjoiteltiin autossa matkalla studiolle. En ehtinyt seurata tuolloin maailman menoa lainkaan.”
Blondi tuli taloon oli ensimmäisiä kotimaisia useita kertoja viikossa esitettyjä jatkuvajuonisia viihdesarjoja. Sarjan tuottajana toimi Pertti ”Spede” Pasanen.
”Hän teki paljon sutta mutta toisaalta myös pioneerityötä”, Eloranta sanoo.
”Minulla ei ollut koskaan mitään ongelmia Pertti Pasasen kanssa, mutta olin toisaalta aina erittäin varovainen hänen kanssaan. Minua oli varoitettu.”
Kokonaan uusi ura alkoi viime vuonna, kun Eloranta julkaisi esikoisromaanin. Mistä löytäisin uskollisen sydämen on ”viihteellinen rakkaustarina jännittävillä juonenkäänteillä”.
Tänä syksynä Elorannalta ilmestyy Yhdeksän karaatin unelmat, jossa tähtiartistin urasta haaveilevalle Ennille avautuu huikea mahdollisuus. Romaani tarjoaa melodraaman aineksia ja jännitystä lain väärällä puolella.
”Rakkaussuhteet vääristyvät, kun nuoret sotkeutuvat taideväärennöksiin.”
Tarinaa on inspiroinut itseoppinut maalari Veli Seppä, joka on tiettävästi Suomen tuotteliain taideväärentäjä. Mukana on myös tutun kuuloinen taiteilija, Ragnar Karigasniemi.
Parhaillaan Eloranta paukuttaa kasaan jo kolmatta kirjaansa, ja se on ehta rikosromaani.
”Olen siitä innoissani, olenhan poliisin tytär.”
Kirja vuodessa vaikuttaa aika kovalta tahdilta, mutta käsikirjoittajana työskennelleellä Elorannalla on kokemusta vauhdikkaasta tekemisestä. Korkeakouluna toimi tiivistahtisesti tehty televisiosarja Samaa sukua, eri maata.
”Olen kunnioittanut kirjallisuutta, ja lempikirjailijani on Fjodor Dostojevski”, Eloranta sanoo.
”Minulle ei tullut mieleenkään, että julkeaisin astumaan kirjailijaksi. Että minä olisin kykenevä siihen.”
Liika itsekritiikki alkoi tuntua hölmöltä, kun Eloranta luki Jojo Moyesin kirjan Parillisia ja parittomia.
”Sanoin, että what the fuck – tähän pystyn minäkin! Ja takakannessa luki, että kirja oli myynyt 30 miljoonaa kappaletta. Olin ratketa raivosta.”
Eloranta tapaa vieraansa asukastalolla. Sijaintia hän ei halua julkisuuteen, sillä perässä on – usko tai älä – useita ”stalkkereita”, kuten hän kuvailee.
Helsingissä on muutamia eri tapahtumissa kiertäviä miehiä, jotka pyytävät maanisesti nimikirjoituksia vanhoihin kuviin, samoin maakunnissa.
”Onneksi he eivät ole aggressiivisia, mutta on se kuormittavaa”, Eloranta kertoo.
”Ei kukaan halua olla kenellekään pakkomielle. Erikoista on, että vaikka olen nyt raihnainen, heitä on tullut vain lisää.”
Elorannalla diagnosoitiin MS-tauti kuusi vuotta sitten. Liikuntakykyyn vaikuttava keskushermoston autoimmuunisairaus on pakottanut hänet vaihtamaan urheilullisen elämäntyylinsä enemmän henkiseksi.
Eloranta kertoo joutuvansa tulevaisuudessa väistämättä pyörätuoliin.
Erilaisiin asioihin liitetään elämässä fraasi ”Se on vain hidaste”. Eloranta kokee samoin MS-taudista. Hän korostaa olleensa aina voimakkaasti tahtoihminen.
”Toki sairaus on muuttanut minua. Nyt olen tilanteessa, jossa tahdollani ei ole mitään merkitystä.”
Ei tälle taudille voi kuin nauraa, näyttelijä väittää. ”Tämä on valtava pila.”
”Olen ollut kahden asunnon loukussa, minulla on ollut miljoonan markan velka, ei työtä, ei miestä ja esikoiseni on kehitysvammainen autisti. Kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut, tulee vielä tämmöinen. Se vetoaa huumorintajuuni.”
Eloranta rakastaa edelleen esiintymistä.
”Olen taiteilijana tällä hetkellä parhaimmillani. Esimerkiksi ääneni on sävykkäämpi kuin koskaan”, hän sanoo.
”Elämänkokemus on tässä työssä tärkeintä, ja sitä minulla totisesti on.”
Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Dramatisointi ja ohjaus: Kari Kinnaslampi. Kivinokan kesäteatteri (Kipparlahdensilmukka 5, Helsinki) 29.6.–13.8.