Diplomaatin työ ei lopu koskaan

J.P. Pulkkiselta on ollut erinomainen päätös kirjoittaa elämäkerta saksalaisesta pitkän linjan diplomaatista Hans-Friedrich von Ploetzistä. Gummerukselta taas on ollut tässä ajassa arvostettava ratkaisu kustantaa teos. Kohde kun ei ole mikään somejulkkis tai uskoon tullut huumerikollinen väkivaltaurheilija, jollaisista kyllä painetaan mieluusti henkilökuvia.

Toisaalta nyt 84-vuotias von Ploetz, vaikka monessa mielessä ansaitseekin kliseisen harmaan eminenssin tittelin, ei varsinaisesti ole mystinen kulissientakainen huippuvaikuttaja. Hän on esiintynyt mediajulkisuudessakin mutta tehnyt sen aina diplomaattisen subliimisti. Hänen sanomisistaan ei ole kiskottu klikkiotsikoita.

Keskusteluihin hänen kanssaan päässeisiin hän on joka tapauksessa tehnyt lähtemättömän vaikutuksen analyyseillään ja näkemyksillään. Ensitapaamisilla suomalaisten virkailijoiden, poliitikkojen ja journalistien kanssa hän on pitänyt tapanaan yllättää nämä puhumalla selkeää suomea. Se ei ole ollut päälleliimattua mielistelyä vaan arvostusta kulloistakin puhekumppania kohtaan.

Tärkeimmät virkatyönsä von Ploetz on tehnyt Saksan Nato-edustajana, ulkoministeriön valtiosihteerinä sekä suurlähettiläänä Lontoossa ja Moskovassa. Silti hänestä tuli tavallaan Suomen lännettymisen yksi kummi, missä taustalla on hänen virkauransa toinen asemapaikka Helsingissä, minne hän siirtyi 1968. Kolme vuotta myöhemmin hän avioitui Päivi Leinosen kanssa. Loppu on historiaa, voisi jälleen kliseistää.

Pulkkinen tutustui kohteeseensa tehdessään kehuttua ja palkittua Yleisradion Politiikka-Suomea yhdessä muiden muassa Pekka Laineen kanssa. Hans von Ploetz oli itse asiassa ainoa ei-suomalainen haastateltava sarjassa.

Kirjassa diplomaatti avaa kunnioitettavan määrän mielenkiintoisia tapahtumia uransa varrelta. Monet dramaattisetkin episodit saavat elävän sisällön. Lukija pääsee mukaan niin suurvaltojen neuvottelujen kuin vaikkapa terroristi-iskujen konkreettisiin käänteisiin. Välillä on pakko vetää henkeä, sen verran hiuksianostattavia yksityiskohtia tulee vastaan.

Yksi esimerkki on tšetšeeni-kapinallisten isku moskovalaiseen Dubrovkan teatteriin syksyllä 2002. Tunkeutujat pitivät noin 900:a ihmistä panttivankina usean päivän ajan. Kaasun avulla toteutettu ”pelastusoperaatio” johti yli 170:n kuolemaan. Moni heistä olisi selvinnyt hengissä, jos esimerkiksi lääkäreille olisi kerrottu, mitä kaasua venäläiset erikoisjoukot käyttivät tainnuttaakseen niin kaappaajat kuin panttivangit.

”Komentajan vaimo oli kyllästynyt miehensä jatkuviin naissuhteisiin ja ampunut miehen.”

Suurlähettiläs von Ploetz oli tämänkin tapahtuman keskiössä, koska teatterissa oli myös saksalaisia panttivankeja. Diplomaatin työ ei siis ole vain edustuspäivällisiä ja poliittisia neuvotteluja. Mukaan mahtuu myös sananmukaisesti raadollista työtä.

Nostoina voi mainita von Ploetzin lähimmän virkatoverin murhan, tai miellyttävämmästä päästä kuvaukset Neuvostoliiton kääntymisestä viime vaiheissaan uudistumisen, perestroikan tielle. Siitä von Ploetz kertoo yksityiskohtia, joita tuskin on julkaistu muualla.

Isänmaataan palvelevat ulkoasiain virka-ammattilaiset osaavat usein myös kuivan, jopa mustan huumorin. Von Ploetz esimerkiksi kertoo ystävystymisestään venäläisen sotilastukikohdan persoonallisen komentajan kanssa. Mutta tarina saa saman tien Pulkkisen kirjaamana karuhkon lopun: ”Paljon myöhemmin Hans sai viestin. Komentajan vaimo oli kyllästynyt miehensä jatkuviin naissuhteisiin ja ampunut miehen.”

Jos 1900-luvun maailmanpolitiikan käänteet eivät erityisesti kiinnosta, kirjan seikkaperäiset kuvaukset voivat puuduttaa. Mutta vähänkin aikakauden kiemuroita seurannut saa paljon uutta etenkin vaiheista, joissa kylmän sodan muurit murtuivat ja Suomikin otti suunnan länteen hyläten perinteisen puolueettomuuspolitiikan.

Saksan historiaan teos sukeltaa vielä pidemmälle. Siinä on ollut kohteen itsensä kertomusten lisäksi avuksi Pulkkisen perusteellinen pohjatyö. Kaiken lisäksi elämäkerta tarjoaa nämä elämykset nykyajalle epätyypillisen huolitellussa teknisessä muodossa.

Toivottavasti von Ploetzin tekemisistä ja ajatuksista syntyy vielä uuttakin tietokirjallisuutta – joko häneltä itseltään tai muilta. Hän ei näet ole jäänyt kiikkustuoliin eläkepäivillään vaan on pyrkinyt eri rooleissa edelleen edistämään etenkin nuorten kanssakäymistä yli valtionrajojen.

J.P. Pulkkinen: Diplomaatti. Hans-Friedrich von Ploetzin eurooppalainen odysseia. Gummerus 2024, 383 sivua. Teos on Kanavan tietokirjapalkintoehdokas.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 7/2024. Kanavan voit tilata täältä.