Rakkaudesta lajiin
Alexandre Philippe on sveitsiläinen dokumentaristi, joka erikoistui elokuviin elokuvista.
4
MIN
Jos haluaa uusia ajatuksia David Lynchin elokuvista, ei kannata kysyä ohjaajalta itseltään.
”Lynch ei puhu teoksistaan ja työstään tavalla, josta saisi kiinni. Hän on arvoituksellinen ja vaikeaselkoinen”, Alexandre O. Philippe toteaa.
Philippe kyllä pyysi Lynchiä dokumenttiinsa, mutta kun tämä sanoi ei, hän oli huojentunut. Sai keskittyä olennaiseen.
Se Philippelle oli selvää, että Lynchin teoksia tulisi lähestyä tarkkaan rajatusta kulmasta. Hän valitsi kiintopisteeksi klassikon, jonka tiesi inspiroineen kohdehenkilöä enemmän kuin mikään muu.
Dokumentaristi pyysi elokuvasivistyneitä ihmisiä kertomaan, miten he yhdistävät Ihmemaa Ozin Lynchin elokuviin kuten Blue Velvetiin, Villiin sydämeen ja Mulholland Driveen.
Tulkitsijoita ovat muiden muassa ohjaajat John Waters ja Karyn Kusama sekä kriitikko Amy Nicholson.
Syntyi Lynch/Oz. Vuolas tajunnanvirta- ja esseedokumentti on katsottavissa Yle Areenassa.
”Lynchin elokuvia katsotaan Oz-linssin läpi ja toisin päin”, Philippe sanoo.
”Minua kiinnostivat vihjeet siitä, miksi Lynch on niin suosittu surrealisti. Eiväthän surrealistit juuri koskaan ole yleisön makuun.”
Dokumentaristille itselleen Lynch/Oz on tarina etenkin luovan prosessin mysteeristä, hän kertoo.
”Sellaista Lynch-dokumenttia ei voi tehdä, joka väittäisi ratkaisevansa joitain arvoituksia hänen elokuvistaan. Ei niissä ole mitään ratkaistavaa, vaikka osa faneista ehkä niin ajatteleekin.”
Sveitsiläinen Philippe on ohjannut yhdeksän pitkää dokumenttielokuvaa, jotka kertovat elokuvaihmisistä, lajityypeistä tai yksittäisistä elokuvista.
Suomessa tunnetuin lienee Yle Areenassa suosittu 78/52, jossa kymmenet haastateltavat pohtivat Alfred Hitchcockin Psykoa ja etenkin sen suihkumurhakohtausta.
Useat Philippen dokumentit ovat kallellaan kauhuun. Ylellä on nähty Memory, joka käsittelee Ridley Scottin tieteiselokuvaa Alien – kahdeksas matkustaja.
Leap of Faithissa ohjaaja William Friedkin puhui suurimmasta menestysteoksestaan Manaajasta.
Lynch/Ozissa esillä on yhtä paljon Ihmemaa Oz kuin Lynch. Eurooppalaiset katsovat asiaa eri tavalla kuin amerikkalaiset, sillä meillä Victor Flemingin ohjaama satumusikaali ei ole mikään suosikkielokuva.
Se on niitä populaarikulttuuriteoksia, jotka tunnetaan Yhdysvaltojen ulkopuolella ennemmin runsaan niihin viittaamisen kuin alkuperäisen kautta.
”Minäkin näin sen vasta aikuisena”, Philippe kertoo. “Ei juuri kukaan Sveitsissä sitä tiedä.”
Suomessakin Ihmemaa Oz on nähty televisiossa ainoastaan neljästi, viimeksi melkein 20 vuotta sitten.
Yhdysvalloissa musikaali on arvioitu kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi etenkin televisioesitysten vuoksi. Varhainen ja kallis värielokuva oli myös arvostelumenestys, joka sai kuusi Oscar-ehdokkuutta ja teki Judy Garlandista tähden.
”Lynchin sisko tuli katsomaan dokumentin, kun esitimme sen Coronado Island Film Festivalilla. Hän vahvisti, että David oli lapsena poikkeuksellisen innoissaan Ihmemaa Ozista.”
Philippe kävi marraskuussa 2023 Helsingissä jo toista kertaa Night Visions -elokuvafestivaalin vieraana.
Tapahtumassa esitettiin hänen uusi dokumenttinsa William Shatner: You Can Call Me Bill, joka on henkilökuva William Shatnerista.
Star Trekin kapteeni Kirkinä tunnettu näyttelijä täytti keväällä 93 vuotta. Shatner kertoo dokumentissa paitsi urastaan myös huolistaan, jotka liittyvät ihmiskuntaan ja ilmastonmuutokseen.
”Vaikka Shatner tullaan aina muistamaan Kirkinä, hän on tehnyt valtavan paljon sekä televisiota että elokuvaa”, Philippe muistuttaa.
”Toivon, että hänen monipuolisuutensa nähdään. Esimerkiksi Roger Cormanin ohjaama Kiihotus vuodelta 1962 on upea ja rikollisen vähän tunnettu elokuva.”
Seuraava Philippe-dokumentti on valmistumassa. Ohjaaja myöntää auliisti, että kyseessä on tilaustyö.
Hänet pyydettiin tekemään juhlaelokuva, sillä Tobe Hooperin ohjaama alkuperäinen Teksasin moottorisahamurhat täyttää syksyllä 50 vuotta.
Se on ”uskomaton elokuva, joka enteili pimeitä aikoja, jotka nyt peittävät Amerikkaa ja suurta osaa maailmasta”, Philippe sanoo.Luvassa on yhteiskunnallista tulkintaa yhdestä maailman pahamaineisimpiin kuuluvasta taideteoksesta.
Hooperin teos on ”briljantti, yksinkertainen ja kokeellinen elokuva, joka ei ole menettänyt hitustakaan voimastaan”, Philippe ylistää.
Teksasin moottorisahamurhat on kiistelty mutta arvostettu klassikko. Kohuelokuvan tie taiteenlajin kaanoniin on ollut pitkä, mutta vuosijuhla noteerataan tänä kesänä muun muassa New Yorkin Museum of Modern Artissa.
Philippen tuleva dokumentti perustelee väitettä, jonka mukaan Teksasin moottorisahamurhat on kaikkien aikojen pelottavin elokuva.
”Se on ainoa kauhuelokuva, jonka jouduin sitä ensimmäisen kerran videolta katsoessani pysäyttämään”, Philippe sanoo.
”Piti mennä kävelylle ennen kuin kykenin jatkamaan. Ja kyse on vain tunnelmasta ja uhasta.”