Suomi rakastui kuusneloseen

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kuusnelonen, kuuslankku, leipälaatikko, Vapauttaja, Tasavallan tietokone.

Suosittu Commodore 64 -kotitietokone tuli myyntiin elokuussa 1982. Koneessa oli muistia 64 kilotavun verran. Se takasi suuremman suorituskyvyn kuin useimmissa tuon ajan kotimikroissa.

Markkinoille saapui monia muitakin kotitietokoneita, mutta suomalaiset hullaantuivat C64:ään. Asukaslukuun suhteutettuna niitä myytiin Suomessa enemmän kuin missään muualla, noin 200 000 kappaletta. Kuumimmin kauppa kävi 1980-luvun puolivälissä.

Commodore 64:n suosio Suomessa oli monen tekijän summa, Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin dosentti Petri Saarikoski kertoo. Maahantuonti, markkinointi ja jakelu olivat kunnossa vaasalaisen PCI-Data-yrityksen aktiivisuuden ansiosta.

Konetta myytiin paikoissa, joissa tavalliset kansalaiset muutenkin kävivät: tavara­taloissa, elektroniikkaliikkeissä ja Info-­kirjakaupoissa. Globaalin suosion ansiosta C64:ään oli myös olemassa paljon pelejä.

”Nuoret tietenkin huomasivat, että pelien­ määrä ja saatavuus olivat paljon paremmalla tolalla kuin kilpailijoilla. Se vaikutti siihen, mikä kone haluttiin ja ostettiin”, sanoo Saarikoski.

”Kun Commodore 64 tavoitti kriittisen massan, se alkoi levitä kuin itsestään.”

Huippuvuosien jälkeen Commodore 64:n suosio laski vähitellen. Sen valmistus lopetettiin vuonna 1993. Seuraavana vuonna Commodore-yhtiö hakeutui konkurssiin.

Jouluun 1984 mennessä Commodore 64:n hinta oli laskenut 2 500 markkaan. Kauppaan sisältyi kasettiasema ja peliohjain. Myös Saarikosken perheeseen ostettiin kuusnelonen. 12-vuotias Petri ja hänen pikkuveljensä pelasivat sillä ”todella paljon”.

”Vanhemmat olivat siitä vähän käärmeissään, mutta toisaalta pelaamiselle oli selkeät­ rajat. Läksyt piti olla tehtynä ennen kuin kone avattiin. Oli myös selkeä aika, kun se piti sammuttaa. Yöllä pelaaminen oli ehdoton ei.”

Uusia pelejä hankittiin muilta harrastajilta. Jotkut heistä asuivat samalla paikkakunnalla, joidenkin kanssa swapattiin eli vaihdettiin pelejä kirjeiden välityksellä. Laitettiin disketti kuoreen ja lähetettiin toiselle puolelle Suomea.

Monet Commodore 64:n klassikkopelit ovat yhä erinomaista viihdettä. Ne ovat yksinkertaisia ja helppoja pelata. Saarikoski nostaa ykkössuosikikseen Firebird Softwaren julkaiseman Eliten. Se on legendaarinen avaruussimulaatio, jossa ei ole vain yhtä juonta. Pelaaja voi edetä haluamallaan tavalla.

Commodore 64:ää markkinoitiin myös hyödyn ja oppimisen kautta. Saarikosken mukaan 1980-luvun puolivälissä oli ilmassa selkeää tietoyhteiskuntaeetosta. Tietokoneista alettiin keskustella julkisuudessa. Monet ymmärsivät, että niiden käytön hallitseminen on tulevaisuudessa tärkeää. Se oli yksi lisäperuste kotimikron hankinnalle.

Saarikosken veli aloitti ohjelmointiin syventymisen BASIC-kielellä, jolla Commodore 64:n käyttöjärjestelmä toimi. Hän työskentelee edelleen IT-alalla.

”Itse olin enemmän kiinnostunut grafiikasta kuin varsinaisesta ohjelmoinnista. Kuusnelosessa oli kuvankäsittelyohjelmia, kuten esimerkiksi KoalaPainter. Niillä harjoittelin kuvien tekemistä. Myöhemmin jopa työskentelin vähän aikaa graafikkona.”

Heinäkuussa 2025 julkistettiin Commodore 64 Ultimate -kotitietokone. Uusioversio tuli saman tien ennakkotilattavaksi. Halvin malli – perinteinen beige – maksaa 299 dollaria.

Commodore 64 Ultimatea on markkinoitu erityisesti sillä, että se muistuttaa originaalia laitetta niin paljon kuin vuonna 2025 on mahdollista. Commodore-brändin ja sen tuotemerkit hankkineen konsortion mukaan uutuus tukee ”vähintään 99 prosenttia” alkuperäisistä peleistä ja ohjelmistoista.

Uudessa versiossa on myös moderneja ominaisuuksia. Koneen sisällä hyrisee tehokas piirisarja, joka on ohjelmoitu toimimaan alkuperäisen koneen tavoin.

Commodore 64 Ultimaten muisti on 2000-kertainen originaaliin verrattuna. Alkuperäisten porttien lisäksi koneessa on WiFi-, USB- ja HDMI-liitännät.

”Harrastajat arvostavat sitä, miten hyvin kone simuloi alkuperäistä kuusnelosta. Tämä on vakava yritys siihen suuntaan”, Saarikoski pohtii.

”Eihän siitä täysin alkuperäistä saa. Täytyisi suurin piirtein perustaa tehtaita uudestaan. Se ei tietenkään ole taloudellisesti järkevää. Tehdään siis tällaisia teknologisesti simuloituja versioita, jotka matkivat vanhaa tekniikkaa riittävän hyvin.”

Vaikka Commodore 64 hallitsi 1980-luvun kotimikromaailmaa, uudistuotannossa ei ole kysymys kovin merkittävästä liiketoiminnasta IT-teollisuuden mittakaavassa. Kohderyhmä ja sitä myöten markkinaosuus on rajallinen.

Saarikoski kuvailee uutta Ultimatea ”tyypilliseksi retrolaitteeksi”. Tuote kiinnostaa ennen kaikkea tietokoneharrastajia, joilla on ollut nuorena jonkinlainen suhde kuusneloseen. Siis enimmäkseen keski-ikäisiä miehiä.

”Myös nuoremmat ikäpolvet ovat ilmeisesti jonkin verran kiinnostuneita. Siinä on tietenkin kyse pelaamisesta”, Saarikoski sanoo.

”Olisiko se tullut sitä kautta, että isät ovat pelanneet vintage-koneilla tai viritelleet erilaisia versioita käyttöönsä? Pelit ovat kuitenkin olleet koko ajan saatavilla ihan perus-PC:lle emulaattorin kautta. Siinä mielessä tämä ei ole mitään kauhean ihmeellistä.”