Vivahteiden hienous
Celine Songin esikoisohjaukselle veikataan Oscar-menestystä.
Yksi viime vuosien parhaista esikoiselokuvista sai alkunsa, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Celine Song istui baarissa New Yorkin East Villagessa aviomiehensä ja lapsuudenystävänsä välissä.
”Tulkkasin heille koreaa ja englantia edestakaisin. Ajattelin, että joku baarin asiakas varmaankin arvaili suhteitamme”, Song kertoi SK:lle tšekkiläisellä Karlovy Varyn elokuvafestivaalilla.
”Elokuva ikään kuin kertoo tarinan sille asiakkaalle. Halusin myös katsojan tiedostavan asemansa.”
Past Lives alkaa samankaltaisesta baarikohtauksesta ja kutsuu katsojan seuraamaan arkisen mysteerin aukeamista.
Song (s. 1988) on kotoisin Etelä-Koreasta. Perhe muutti Kanadaan, kun hän oli 12. Past Livesin päähenkilö Nora (Greta Lee) muistuttaa Songia. New Yorkiin tullut Hae Sung (Teo Yoo) olisi voinut olla nuoren Noran elämän rakkaus Koreassa. Arthur (John Magaro) on puoliso, jonka kanssa Nora on ollut yhdessä jo pitkään.
Elokuva on kolmiodraama, mutta hyvin hienovarainen. Pienet eleet ilmaisevat pinnan alla kyteviä, kenties roihuaviakin tunteita. Sanomatta jätetyt asiat kertovat usein paljon.
”Kun yleisö tietää, mistä on kyse, hiljaisuuden voi ladata merkityksillä. Hiljaisuus on se, mitä henkilöt haluaisivat sanoa mutta eivät voi.”
Vaikka Song on ottanut elokuvan asetelman omista kokemuksistaan, hän korostaa, ettei halunnut tehdä päiväkirjaa vaan muokata henkilöitä ja tapahtumia draamansa tarpeisiin.
”Me kaikkihan ajattelemme elämäämme tarinana. Minulle se on ollut tärkeä tapa, kun olen muuttanut paikasta toiseen ja jättänyt taakseni niin kieleni kuin kulttuurini.”
Past Lives kertoo myös siirtolaisuuden kokemuksesta. Mantereelta toiselle muuttaminen sulkee monia mahdollisuuksia ja avaa toisia. Menneen ja nykyisen elämän mahdollisuudet kohtaavat, kun Hae Sung tulee käymään New Yorkissa.
Taakse jätetyssä elämässä ei ole epäonnistuttu. Menneisyyden mahdollisuudet voivat näyttää ruoholta aidan toisella puolella, vihreämmältä kuin nykyisyyden laidun.
”Samanlaisia muutoksia voi olla kaikkien elämässä, jos muuttaa vaikka vain toiselle paikkakunnalle tai vaihtaa ammattia tai puolisoa. Kun liikkuu ajan ja paikan halki, jättää aina jotain jälkeensä. Siirtolaisuus korostaa sitä ja tekee sen tässä näkyväksi.”
Song on opiskellut psykologiaa Kanadassa ja näytelmien kirjoittamista arvostetussa Columbian yliopistossa New Yorkissa. Ohjaaja on tehnyt uraa teatterissa, mutta ennen Past Livesia hän ei ollut käynyt edes katsomassa elokuvan kuvauksia.
Past Livesin myötä Song rakastui elokuvien tekemiseen ja huomasi, että monet asiat teatterista ovat käyttökelpoisia elokuvassakin. Kameran linsseistä ja muusta tekniikasta voi aina kysyä osaavilta.
”Suurin ero on, että teatterissa aika ja paikka ovat kuvaannollisia ja elokuvassa kirjaimellisia. Näytelmässä riittää, kun sanoo, että ollaan Marsissa. Elokuvassa maailma pitää rakentaa kameran eteen. Teatterissa ei tarvitse ajatella säätä.”
Past Livesin on kuvannut taidokkaasti Shabier Kirchner, jonka tunnetuin aiempi työ on tv-sarja Small Axe. Tuottajien joukossa on Christine Vachon, monen merkittävän amerikkalaisen indie-elokuvan kätilö.
Vivahteiden hienous lienee Songin itsensä ansiota. Past Livesin perussävy on kaihoisa, mutta mukana on huumoriakin, sekin hiljaista, usein vaivihkaista sorttia.
”Tehdessä Past Lives tuntui minusta hauskalta, mutta en tiennyt, toimisiko huumori muiden mielestä, kun siinä ei ole vitsejä. Paikoin korostin näyttelijöille, että vaikka he tietävät näyttelevänsä surullista kohtausta, heidän hahmonsa eivät tiedä. Siitäkin voi kasvaa huumoria.”
Nyt Past Lives herättää kiihkeitä Oscar-veikkauksia. Se esitetään sunnuntaina 24.9. Helsingissä Rakkautta & anarkiaa -festivaalin päättäjäisnäytöksenä. Kaupalliseen ohjelmistoon Past Lives tulee talvella.
Celine Song: Past Lives. Rakkautta & anarkiaa -festivaali, Bio Rex Lasipalatsi (Mannerheimintie 22, Helsinki) 24.9.