Call Me By Your Name -ohjaaja Luca Guadagnino: ”Pidän etenkin kohtauksesta, jossa spermat pyyhitään paitaan”

Kahden nuoren miehen rakkaustarinasta tuli yllätyshitti. Guadagninon seuraava ohjaus on kauhuelokuva Suspiria.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Neljän Oscarin ehdokkaaksi yllättäenkin noussut italialais-amerikkalainen Call Me By Your Name on ohjaaja Luca Guadagninon mukaan elokuva rakkauden perusolemuksesta.

Guadagnino lisää, että juuri siksi hän ei ole yllättänyt pienibudjettisen elokuvan menestyksestä.

”Tiedättekö Prefab Sproutin kauniin kappaleen, jossa lauletaan ’all the world loves lovers, all the world loves people in love’? Se on juuri niin. Puhtaille kaikki on puhdasta, kuten Paavalin kirjeessä Titukselle sanotaan.”

André Acimanin romaanista ammentava Call Me By Your Name on kahden nuoren miehen rakkaustarina. Oliveria ja Eliota näyttelevät Armie Hammer ja Oscar-ehdokkuuden saanut Timothée Chalamet. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1983.

Tuntuu, että tarina on hieman utopinen: toki miehet peittelevät lempeään ja rakastelemisiaan lähipiiriltä, mutta ympäristö ei uhkaa suhdetta edes silloin, kun salaisuus paljastuu 17-vuotiaan Elion vanhemmille.

Juuri tässä on elokuvan ydin. Se ei kerro sorrosta eikä ulkopuolisista voimista, jotka pilaavat homoseksuaalisen rakkauden. Syyllisyydentunnon sijaan päähenkilöitä hiertää yllättävää ihastumista seuraava hämmennys.

”Minun pitäisi kirjoittaa kirja kaikesta siitä, mitä rahoittajat vaativat.”

”Pidän etenkin kohtauksesta, jossa spermat pyyhitään paitaan ja paita heitetään lattialle. Kodinhoitaja Mafalda poimii, pesee ja silittää paidan. Hän tuo sen henkarilla takaisin. Minusta elämä on tällaista”, Guadagnino sanoo.

”Elokuvan kliseisessä versiossa Mafalda juoksisi äidin luo ja vakavana sanoisi, että meillä on ongelma. Kauhistunut äiti kutsuisi Oliverin luokseen, paiskaisi paidan tämän naamalle ja lähettäisi Oliverin pois.”

Guadagnino naurahtaa.

”Ei sellainen ole kiinnostavaa.”

Monet rahoittajaehdokkaat tosin inttivät, että elokuvassa pitäisi olla pahis, joku jota katsojat voisivat vastustaa ja inhota. Useimpien mielestä sen piti olla Elion äiti.

”Minun pitäisi kirjoittaa kirja kaikesta siitä, mitä rahoittajat vaativat”, ohjaaja sanoo.

Lopulta hän sai tehdä juuri sen elokuvan, jonka halusi. Asenteet ovat muuttuneet, ja nyt Call Me By Your Namen suosio ja Oscar-hyväksyntä todistavat tätä.

”Ja toisaalta utopiaan uppoutuminen on parasta vastalääkettä arkielämän rujoudelle.”
Guadagninon mukaan elokuvayleisö ei ole konservatiivinen, vaikka ajassa on paljon konservatiivista liikehdintää.

”En vertaa itseäni Proustiin mitenkään, en”, Guadagnino naurahtaa, ”mutta Céleste Albaretin näkökulmasta kirjoitetussa Proust-elämäkerrassa on kiehtova keskustelu.” Guadagnino kertoo:

”Proust kirjoitti Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjansa neljättä osaa Sodoma ja Gomorra, jossa hän kuvailee Pariisin homoseksuaalista alamaailmaa. Albaret kysyy, miten voit kertoa näin kamalasta asiasta, herra Proust. Siihen Proust vastaa, että kyse ei ole siitä mistä kertoo, vaan siitä miten kertoo.”

 

Call Me By Your Name on nostanut Luca Guadagninon parrasvaloihin.

Hän on jo saanut sen jälkeen valmiiksi kauhuelokuvan Suspiria, jossa näyttelevät Tilda Swinton ja nuorisotähti Chloë Grace Moretz, ja seuraavaksi hän on ohjaamassa Benedict Cumberbatchia, Michelle Williamsia ja Jake Gyllenhaalia ison rahan trillerissä.

Guadagnino on kuitenkin aika epätyypillinen elokuvantekijä ainakin Hollywoodin näkökulmasta.

Zürichilaisessa hotellissa elokuvasta puhuu ohjaaja, joka ei oikeastaan halua antaa haastattelua vaan keskustella.

Alun perin kirjallisuutta opiskellut Guadagnino on kuin kävelevä sitaattisanakirja. Mitä hän pohtikaan tai omista elokuvistaan havainnoi, asialle löytyy lähes varmasti konteksti kirjallisuuden, elokuvan tai vaikka psykoanalyysin historiasta ja teorioista.

Guadagnino on tehnyt viisi näytelmäelokuvaa, neljä dokumenttia ja toisaalta useita mainoksia luksusbrändeille, kuten Armanille ja Ferragamolle. Kontrasti ei ole suuri, kun katsoo ohjaajan elokuvia: ne ovat älyllisiä, mutta myös äärimmäisen sensuaalisia. Guadagnino tuntuu rakastavan nautintojen kuvaamista, oli kyse illallisesta, hyvästä keskustelusta tai seksistä.

Tai vaikkapa tanssimisesta: hänen edellisen ohjauksensa A Bigger Splashin muistettavimmassa kohtauksessa Ralph Fiennes tanssi humalassa, ja nyt Armie Hammerilla on pitkä, kömpelö ja ihastuttava tanssihetki italialaisessa nuorisodiskossa kasaripopin tahdissa.

”Tanssiva nainen on mitä iskevin ja elokuvallisin kuva. Suspiriassa tulee olemaan kyse siitä”, Guadagnino sanoo.

”Tanssiva mies taas on mitä eroottisin näky. Aina kun voin laittaa valkokankaalle tanssivan miehen, teen sen. Ihan vain omia mielihalujani seuraan tässä.”

”Minussa ei ole mitään Eliosta ja Oliverista. Olen kuin elokuvan kodinhoitaja.”

Ohjaaja ilmoittaa, että vaikka tapahtumat sijoittuvat hänen kotimaahansa ja nykyiselle kotiseudulleen Lombardiaan ja aikaan, jolloin hän oli vain muutamaa vuotta elokuvan päähenkilöitä nuorempi, Call Me By Your Namessa ei ole omaelämäkerrallisia aineksia.

”Minussa ei ole mitään Eliosta ja Oliverista. Olen enemmän tarkkailija tai tirkistelijä. Olen enemmän kuin elokuvan kodinhoitaja. Tarkkailen ja nautin ruoanlaitosta”, hän sanoo.

Sävyt ovat Acimanin kirjasta, vaikka ulkoisia seikkoja, kuten tapahtumapaikka ja -vuosi on muutettu. Sieltä on myös elokuvan tunteikkain hetki, yleisöjä itkettävä professori-isän (Michael Stuhlbarg) kannustava puhe Eliolle.

Näyttelijöille ohjaajalla oli yksi ohje ylitse muiden. Hän pyysi heitä olemaan ”vaahtoisia”.

”Kuin vaahto cappuccinon päällä. Tiheää ja kevyttä samaan aikaan. Stuhlbarg oli jumalaisen vaahtoinen.”

 

Opettajaisän työn vuoksi Etiopiassa nuoruutensa viettänyt Guadagnino sanoo olevansa teorian ja fantasian kasvatti, yksinäinen lapsi.

”Monet muistoni 1980-luvusta liittyvät elokuviin. Katsoin valkokankaalta ja videolta, miten ihmiset elävät elämäänsä. Sosiaalinen minusta tuli vasta aikuisena.”

Siksi hän pohtii elokuvahahmojensa keskinäisiä suhteita edelleen sitä kautta, miten ne muistuttavat hänen suosikkielokuviaan. Nimiä vilisee: Eric Rohmer, Maurice Pialat, Jacques Rivette, Jean Renoir.

Gradunsa tuleva ohjaaja teki Jonathan Demmestä, muun muassa Uhrilampaiden ohjaajasta. Sitä varten Guadagnino matkusti Yhdysvaltoihin ja tutustui Demmeen. Samoihin aikoihin hän tapasi elokuvafestivaaleilla Tilda Swintonin, ja heistä tuli erottamattomat ystävykset.

Guadagnino puhuu paljon ystävyyksistä. Call Me By Your Namen käsikirjoittajaan, Oscar-ehdokkuuden saaneeseen veteraaniohjaaja James Ivoryyn hän tutustui ollessaan 2000-luvun alussa vielä enemmän elokuvateoreetikko kuin elokuvantekijä.

”Pidimme kumpikin Acimanin kirjasta, jonka elokuvaversion tekemiseen häntä oli pyydetty”, ohjaaja muistelee.

”Olimme kerran keittiössäni, Tremassa, ja totesimme yhdessä: mitä jos me teemme tämän elokuvan. Tehdään se ystävien kesken. Jamesin kanssa vakuutuimme, että meillä on tarpeeksi hyviä ystäviä, jotka voivat auttaa. Ei ulkopuolisia paineita. Tehdään elokuva kuin söisimme kirsikoita. Ja vaikka rahoituksen saaminen kesti, tästä tulikin urani helpoin elokuva minulle ohjaajana.”

Guadagnino on tohtinut tehdä uusintaversion kauhuelokuvasta Suspiria.

Guadagninon seuraava elokuva on varmasti hänen uransa odotetuin. Hän on tohtinut tehdä uusintaversion Dario Argenton vuonna 1977 valmistuneesta kulttimaineikkaasta ja arvostetusta kauhuelokuvasta Suspiria.

Alkuperäinen elokuva on juoneltaan abstrakti fantasia, jossa amerikkalaistyttö joutuu murhien ja noituuden keskelle saksalaisessa balettikoulussa. Guadagnino lupaa, että hänen elokuvansa on myös ehtaa kauhua.

”Elokuvanteko on monimutkainen abstraktio: yrität luoda keinotekoisen maailman ja herättää sillä tiettyjä tunteita katsojassa. Nauravatko he, itkevätkö he, säikähtääkö joku? Onko minun näkemykseni erotiikasta heille eroottista? En voi tietää. Tämän sanottuani – etten tosiaan pidä onnistumista itsestäänselvyytenä ja että minua jännittää kauheasti, millaisena Suspiriani välittyy – Suspiria on kauhuelokuva.”

Call Me By Your Namen kesätunnelmien ja ainakin alkuperäisversiona klaustrofobisen ja spektaakkelimaisen verisen Suspirian välillä on aikamoinen kontrasti. Guadagnino sanoo, että erilaisuudesta huolimatta elokuvilla on myös vahva alitajunnallinen yhteys.

”Se mikä on kauheaa, on myös kaunista. Painajainen voi kätkeä sisäänsä perimmäiset intohimomme”, Guadagnino sanoo.

”Jos Call Me By Your Name on elokuva kauniista ja utopistisista mahdollisuuksista, Suspiria on sen pari, joka käsittelee kauheuksia. Ajattelen kauheuksia lacanilaisessa mielessä… En kai nyt kuulosta miltään älykkösnobilta?”

Ohjaaja haaveilee, että elokuvilla voisi muuttaa maailmaa. Tämä idealismi on yksi perustelu Call Me By Your Namen tunnelmille.

”Olisi upeaa, jos elokuva saisi katsojia uskomaan mahdollisuuteen, että toista ihmistä voi lähestyä ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja.”

”Olisipa kaunista, jos Mike Pence katsoisi elokuvan ja se muuttaisi hänen näkemyksiään homoista. Elokuvan elämä on pitkä. Ehkä se vielä tapahtuu.”

Video: Call Me By Your Name -elokuvan traileri. Lähde Sony Pictures Classics / YouTube.