Koirapäiden ­hallusinaatioita

Aikoinaan hippien hulinoihin liitetyt psykedeelit ovat tehneet paluun. Viime vuosikymmeninä niiden on todettu auttavan muun muassa depression ja traumaperäisten stressihäiriöiden hoidossa.

Yhdysvalloissa, Kanadassa, useissa Euroopan maissa ynnä muualla niiden käyttöä on alettu laillistaa ainakin osittain, esimerkiksi lääkinnällisessä käytössä. Suomeen perustettiin vuonna 2016 Psykedeelitutkimusyhdistys.

Tutkimuksessa, lääkinnässä ja lainsäädännössä tapahtuu niin paljon, että on hieman yllättävää, kuinka vähän psykedeelien paluu näkyy taiteissa.

Yksi merkittävimmistä psykedeelisen taiteen nykytekijöistä on amerikkalainen Brian Blomerth (s. 1984). Hän on julkaissut kolme sarjakuvakirjaa psykedeelejä tutkineista tieteilijöistä.

Bicycle Day (2019) kertoo lsd:n keksijästä Albert Hoffmanista, Mycelium Wassonii (2021) psilosybiini-sienten tutkijoista Valentina ja R. Gordon Wassonista ja Lilly Wave (2024) John C. Lillystä, joka tutki ketamiinia ja aistieristystankkia.

”Tietysti olin käyttänyt psykedeelejä ennen kuin aloin tehdä niistä sarjakuvia, lsd:tä, sieniä ja mdma:ta eli ekstaasia. Käytin niitä vain satunnaisesti enkä enää viime aikoina ollenkaan”, Blomerth sanoi Tukholman sarjakuvafestivaalilla toukokuussa.

Newyorkilainen Blomerth on perheenisä. Hän ei ole seurannut alan uutta kehitystä tarkkaan, mutta on kyllä huomannut sen.

”Se oli yksi syy tehdä Bicycle Day. Ehdotin aihetta, kun kustantamo halusi kokoelman Vice-lehteen tekemistäni sarjakuvista.”

Kanadassa punk-henkisenä 1994 syntynyt Vice on kasvanut kansainväliseksi mediayhtiöksi, joka tuottaa myös tv:tä. Blomerth teki lehteen vitsisarjakuvia, joita sanoo nyt typeriksi. Sarjakuvamaailmaan Blomerth tuntui ilmaantuvan tyhjästä esikoisellaan Bicycle Day. Siitä alkanut trilogia on dokumenttisarjakuvan valioita.

Elämäkerrat ja muut dokumenttisarjakuvat ovat olleet iso trendi tällä vuosisadalla. Liika tieto on niiden helmasynti. Asiaa ei dramatisoida kunnolla, ja tekstimassat raskauttavat kuvakerrontaa. Blomerthin kirjat ovat tällaisen ilmaisun vastakohtia. Hän on perehtynyt aiheisiinsa, mutta sarjakuvat ovat visuaalisia ilotulituksia – psykedeelisiä, kuten sopii.

”Sarjakuvassa ihan kaikki suodattuu aina tekijän käden kautta. Kirjoissani on ehdottomasti tarkoituksella niukasti informaatiota, perusasiat tiivistettynä. Mutta kuvista teen niin hienoja kuin suinkin pystyn.”

Enimmäkseen Blomerthin kirjat etenevät sivun tai aukeaman kuvina. Tekstiä on niukasti, leiskuvia yksityiskohtia runsaasti. Niitä lukee nopeasti, ellei uppoudu piirrosten syvyyksiin.

Kannattaa uppoutua. Myös visuaalinen informaatio on tietoa ja kertoo paljon sellaista, johon teksti ei kykene.

”Jokaisella kirjalla on oma visuaalinen kielensä. Bicycle Dayssä käytin neonvärejä, Mycelium Wassoniissa vesivärejä ja Lilly Wavessa retussiruiskua. Minulle nämä kirjat ovat älypelejä.”

Psykedeelisissä kokemuksissakin on eroja. Blomerth kertoo nähneensä dokumentin, jossa haastateltiin Hoffmania. Tutkija kertoi, että ensimmäinen lsd-matka Sveitsin Baselissa huhtikuussa 1943 oli painajainen.

Kemisti ajoi kotiin polkupyörällä hallusinaatioiden vallassa. Hän luuli edenneensä hitaasti, mutta oikeasti vauhti oli ollut hurja. Tapausta sanotaan pyöräilypäiväksi. ja siihen viittaa Blomerthin kirjan nimi.

”Saksaa oli pommitettu edellisellä viikolla Rein-joen toisella puolella. Se vaikutti varmasti Hoffmanin kokemukseen. 1960-luvulla taas kokemuksiin vaikuttivat tuolloin yleisten laavalamppujen leijuvat värit.”

Yksi kirjojen piirre Blomerthin tyylissä periytyy jo niitä edeltäneistä sarjakuvista. Kaikilla hahmoilla on koiran päät.

”Rakastan eläinsarjakuvia. Koiranaamat löysin Carl Barksin Aku Ankoista lsd-matkalla. Barksilla kaikki taustahahmot ovat koiria.”

Kirjojen myötä Blomerthista on tullut kysytty kuvittaja. Pääosan tuloistaan hän saa lehtikuvituksista ja bändijulisteista.

Blomerth ei suostu muuttamaan tyyliään tilaustöissäkään. Psykedeeliset koiraihmiset saavat kelvata.