Natsien lavastama historia

Natsiaikaa kuvaava Päiväkäsky perustuu tutkittuun tietoon.

romaani
Teksti
Tommi Melender
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Éric Vuillard: Päiväkäsky. Suomentanut Lotta Toivanen. 148 s. Siltala, 2019.
Éric Vuillard: Päiväkäsky. Suomentanut Lotta Toivanen. 148 s. Siltala, 2019.

Historiaproosalla on vahva sijansa ranskalaisessa kirjallisuudessa. Yhdeksän vuotta sitten Laurent Binet sai maan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Goncourtin romaanistaan HHhH. Vuonna 2017 palkittiin Éric Vuillardin Päiväkäsky.

Binet’llä on polttopisteessä Prahan teurastajan Reinhard Heydrichin salamurha, Vuillardilla natsien valtakauden alku ja Itävallan miehitys. Lajityyppiluokitukset ovat kummassakin teoksessa hankalia: onko kyseessä romaani vai tietokirja?

Binet kiivaili tositapahtumista kertovia romaaneja vastaan, koska ne ovat nojautuvinaan faktoihin, mutta syöttävät lukijalle sepitettä. Hän kieltäytyi kuvitelluista yksityiskohdista: Heydrich ei kohotellut kulmakarvojaan, eivätkä hänen surmaajansa pyyhkineet hikeä otsaltaan.

Vuillard ei ole yhtä tinkimätön, vaan elävöittää tekstiään historianhenkilöiden ilmeillä, eleillä ja huudahduksilla. Olennaisissa asioissa Päiväkäskykin perustuu tutkittuun tietoon.

Punaisena lankana kulkee ajatus siitä, että historian tapahtumat tarjoillaan manipuloituina ja editoituina. Kun saksalaiset tankit vyöryivät Itävaltaan, kyse ei ollut oikeasti salamasodasta, koska tankit jämähtivät maantielle. Panssarit kuljetettiin junassa Wieniin, jotta ne ehtisivät ajoissa voitonparaatiin.

Saksalaisten uutisista tulee fiktion malli. Siksi Anschluss näyttää valtavalta menestykseltä”, Vuillard kirjoittaa.

Päiväkäskyä lukiessa mieleen nousee kosolti yhtymäkohtia nykypolitiikkaan, eikä Vuillardin tarvitse niitä erikseen alleviivata.

Natsien syyllisyyden rinnalle Vuillard nostaa heidän rahoittajiensa syyllisyyden. Bayerit, Siemensit, BMW:t ja Kruppit ovat arvostettuja suuryrityksiä, vaikka Kolmannen valtakunnan aikana ne pyörittivät natsien sota- ja tuhoamiskoneistoa.