Asterix, 66, on yhä iso ilmiö

Asterix alkoi ilmestyä 66 vuotta sitten. Se on edelleen iso kulttuuri-ilmiö. Uusinta albumia Asterix Lusitaniassa painettiin 19 kielellä viisi miljoonaa kappaletta. Niistä noin 20 000 tuli Suomeen.

René Goscinnyn (1926–1977) käsikirjoittamista suurimmista klassikoista on jo aikaa ja myös alkuperäinen piirtäjä Albert Uderzo (1927–2020) on edesmennyt.

Heidän saappaissaan astelevat nykyisin käsikirjoittaja Fabrice Caro (nimimerkki Fabcaro, s. 1973) ja piirtäjä Didier Conrad (s. 1959).

He vievät gallialaiset tällä kertaa Lusitaniaan. Rooman provinssi tunnetaan nykyisin Portugalina. Caro kävi siellä tutkimusmatkalla taustoittamassa tarinaa.

”Olin käynyt maassa aiemmin lomilla, ja käsikirjoitusta varten perehdyin historiaan”, Caro sanoo.

”Paikan päällä tarkistin, että kirjoittamani oli oikein, ja otin referenssikuvia Conra­dille. Ennen kaikkea halusin saada lisää tuntumaa ihmisiin. Sitä ei saa kuin paikan päällä.”

Yhdysvalloissa asuva Conrad ei lähtenyt Caron mukaan Portugaliin, mutta hänkin on käynyt siellä.

”Caron käsikirjoitus ja kuvat olivat tuttua Portugalia. Aikoinaan siellä yllätti se, kuinka erilaisia ihmiset ovat verrattuna espanjalaisiin tai eteläranskalaisiin. Portugalin kulttuuriin kuuluu surullisuus, jota ihmiset kantavat luontevasti, valittamatta.”

Asterix on seikkaillut vuosikymmenten mittaan pitkin Eurooppaa sekä Amerikassa ja Intiassa. Perinteiseen tapaan Lusitania-albumissa tehdään lempeää pilaa paikallisesta kulttuurista, surumielisestä fado-musiikista ja turskaan painottuvasta ruoasta.

Ruoan kanssa tarjoiltava kalakastike garum nousee keskeiseen rooliin. Tarinan pahis kaavailee kaappaavansa perinneherkun markkinat teollisesti tuotetulla vetisellä massatuotteella. Ylikansallisten suuryritysten kritiikki antaa tarinalle syvyyttä.

”Huomasin kyllä, että Portugalissakin oli samat brändit kuin kaikkialla. Olisi helppo puhua suurkapitalismista, mutta en yrittänyt tuoda tarinaan mitään erityistä sanomaa”, Caro selittää.

Goscinnyn jälkeen Asterixin seikkailut laimenivat viihteellisiksi. Kahdessa kirjoittamassaan albumissa Caro on palauttanut niihin varovaisesti alkuperäistä henkeä. ”Yhteiskunnalliset aiheet ovat perinne Asterix-albumeissa. Haluan, että Asterix heijastaa yhä nykyaikaa.”

Sarjakuvan menestyksen salaisuuksiin kuuluu se, että Goscinny kirjoitti aina mukaan tasoja, joista monet avautuvat lapsille ja toiset vain aikuisille.

Tarinat sijoittuvat vuoteen 50 ennen ajanlaskun alkua. Silloisen Galliankin vallannut Rooman imperiumi on nähty Saksan vertauskuvana, mutta Goscinnyn tarinat sisälsivät satiiria myös Ranskan paikallis­politiikasta.

Se jää muilta kuin ranskalaisilta pimentoon, mutta Goscinny limitti tasot niin taitavasti, että lukija ei huomaa edes ihme­tellä juttuja, joita ei ymmärrä.

DIDIER CONRAD asuu Teksasissa, mutta antaa haastattelun Caron kanssa videopuheluna Pariisista, jossa he ovat markkinoimassa uutta albumia.

Kun Caro arastelee puhua Asterixin poliittisista puolista, niin Conrad täräyttää tiskiin näkemyksensä koko maailman tilasta.

”Euroopassa ei innostuta uusista asioista, vellotaan vain nostalgiassa ja raskaassa historiassa”, piirtäjä väittää.

”Yhdysvallat katsoo tulevaisuuteen. Trump viimeistelee vallankumouksen, jossa Amerikka irtautui Euroopasta. Eurooppa on menettänyt poliittisen merkityksensä Amerikan ja Kiinan välissä.”

”Asterixin Rooman vertaaminen Saksaan ei sovi enää, mutta ehkä sitä voisi verrata nyt Yhdysvaltoihin. En usko, että Asterix liittyy muuten nykymaailman politiikkaan.”

Vaikka Asterix on kolunnut kohta koko Euroopan, Pohjolassa häntä ei ole nähty. Eikö olisi jo aika tuoda gallialainen rautakauden Suomeen?

”En ole käynyt Suomessa enkä tiedä siitä tarpeeksi. Toisaalta pidän kyllä uusien maiden tutkimisesta”, Caro tuumii. ”Emmehän me erota edes Tanskaa ja Ruotsia toisistaan. Luulemme, että viikinkejä oli joka paikassa. Pitäisi perehtyä historiaan ja legendoihin.”

Ehkäpä Asterix tapaa vielä jonain päivänä Väinämöisen. 

Didier Conrad, Fabrice Caro: Asterix Lusitaniassa (Asterix en Lusitanie). Suomentanut Mirka Ulanto. 48 sivua. Story House Egmont, 2025.