Yleisö syö Leena Uotilan kädestä
Pitäisikö olla unelma, kysyy Kansallisteatterin Juhlat-näytelmä. Lopulta kysymykseen vastataan, kun yksi unelmista palaa kokkona poroksi.
Näytelmän mittaan käy selväksi, että vaikka jokainen sukupolvi katsoo edellisten kulisseja enemmän tai vähemmän ylimielisesti, omansa he osaavat aina pystyttää, työn, talouden tai rakkauden ympärille. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Juhlat – ja elämä siinä sivussa on Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin kirjoittama ja ohjaama hauska näytelmä. Se on komedia olematta ratkiriemukas. Näytelmä poimii yhteiskunnassa olevia yksityiskohtia tarkkanäköisesti ja sanoittaa ne laadukkaasti tiivistettyihin havaintoihin.
Lyhyisiin repliikkeihin on huolellisesti kirjattu elämän nyanssit teini-ikäisten, nuorten aikuisten, keski-ikäisten ja jo vanhuudessa elävien todellisuuksista. Toisin kuin monessa muussa tuoreessa aikalaisnäytelmässä, ne toisintuvat ohjauksen ja näyttelijätyön kautta uskottavasti lavalla.
Laajasta ja tähtipitoisesta näyttelijäkunnasta esiin nousee suvereenina hahmona Leena Uotila, nyt esillä olevan suvun kantaäiti, 75-vuotias koneinsinööri ja omaishoitaja Kaarina Nieminen.
Uotinen syöttää kädestä yleisöään, joka ostaa ahnaasti jokaisen sanan. Myös Uotilan käsiohjelmaan kertoma anekdootti on hupaisa.
Jokaisella henkilöllä on omat serminsä totuuden edessä. Yksi on menettänyt työnsä, toinen löytänyt uuden rakastajattaren, yksi jos toinenkaan ei pärjää elämän liian vaativassa paineissa, jollain on salassa pysynyt ensimmäinen vaimo.
Juhlien hetkellä hymy olisi pidettävä silti säkenöivänä. Toisaalta juuri juhlat ovat hetkiä, jolloin piilotettu pyrkii esiin.Näytelmä on parhaimmillaan, kun sen ottaa kevyenä mutta laadukkaana ilotteluna. Päätä alkaa särkeä, jos yrittää etsiä syvempiä merkityksiä.
Jälkikäteen käsiohjelmasta luettuja asioita Juhlat ei kykene välittämään, ja ehkä hyvä niin. Kun toisessa näytöksessä mukaan tuodaan luentomaisesti ilmastokatastrofia myöten aikamme ongelmia, motiivi tuntuu olevan lähinnä oman tiedostavuuden korostus. Samalla nyanssirikas näyttelijäntyö kallistuu yksiulotteiseen karjumiseen.
Erityisen onnistuneita osa-alueita ovat Katri Renton lavastus ja Saija Siekkisen puvustus. Etenkin alkukohtaus on komea.
Kirsi Porkka, Marina Meinander: Juhlat. Kansallisteatteri (Vilhonkatu 11, Helsinki) 23.3. asti.