Kolme pahaa

Aika usein suomalainen punk on paljon melua tyhjästä. Harvoilla bändeillä on mitään sen kummempaa sanottavaa.

Turkulaisen Yleislakon repertuaariin kuuluu muutakin kuin kuluneita iskulauseita ja opittuja rituaaleja. Ennen maailma oli metsää -levyn saatekirje viittaa ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin määritelmään yhteiskunnan kolmesta toisiinsa kietoutuneesta pahasta. Ne ovat rasismi, militarismi ja materialismi. Niistä riittää edelleen laulettavaa.

Yleislakon laulaja ja sanoittaja Antti Sandberg on opettaja ja perheenisä. Hänen maailmankuvansa on ”vihervasemmistolainen”. Toisin sanoen Sandberg haaveilee tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja naureskelee ”tolkun ihmisille”, jotka ”ottaa lautaselleen lihaa / ajaa yksityisautolla töihin”. Hän on siis hyvien puolella.

Tänä yönä, jotain ikuista– ja Sinä, minä ja me -kappaleissa Sandberg laulaa rakkaudesta ja ihmissuhteista. Jälkimmäisen kertosäkeessä hän taitaa viitata sekä Dingoon että Yöhön. Muualla sanoituksissa mainitaan muun muassa Nuoruustango, Väliaikainen ja Matkustan ympäri maailmaa -lastenlaulu.

Musiikillisesti Yleislakon laulut ovat yksinkertaisia mutta eivät samanlaisia. Myös sovituksissa on ilahduttavaa vaihtelua ja jopa yllätyksiä. Mitä, missä, milloin 20 ja 26 -kappaletta kuljettaa aluksi akustinen kitara. Taustalla kuuluu mustarastaan laulu. Ensimmäisen säkeistön jälkeen mukaan astuu twist-rumpukomppi. Kitara rupeaa punomaan rautalankaa. Jo tämän perusteella uskallan veikata, että Yleislakon jäsenet ovat kuunnelleet kalifornialaista Dead Kennedys -yhtyettä. Sandbergin äänikin narisee välillä vähän kuin Jello Biafralla.

Tylsimmillään Yleislakko on, kun sen hardcoreen pohjaava punk hidastuu kohti hevimetallisempaa jynkytystä. Se ei ole massasta erottumista vaan päinvastoin.

Ennen maailma oli metsää on Yleislakon viides albumi. ”Ei tän elämän tartte olla kivaa, mutta olis edes elämisen arvoista”, laulettiin Maailmanpolitiikan arkipäivää -levyllä vuonna 2012. Siihen nähden paljon ei ole muuttunut. Hybridiuhkia ja muoviroskalauttoja oli olemassa jo tuolloin.

Enimmäkseen onnistuneen Ennen maail­ma oli metsää -albumin lopettaa häränsilmään osuva kierrepallo. Muovinen puu -laulun sanoitus on mestarillista, anarkistista dadaa ja musiikki jumittavaa mutta leikkisää postpunkia. Halvalta kuulostava kosketinsoitin ujeltaa taustalla.

Kappaleen ja koko albumin päätteeksi yhtyeen jäsenten lapset – näin oletan – laulavat heleästi: ”Huominen on muovinen.” 

Yleislakko: Ennen maailma oli metsää. Rotasaxum, 2026.