Aikuiseen makuun
The Clearing -albumin valinnat ovat onnistuneita, Tero Alanko kirjoittaa.
Tuntuu siltä, että 1970-luvun musiikki on kiertänyt taas muotiin. Wolf Alice vaikuttaa ottaneen mallia erityisesti Fleetwood Macista. Mikäpä siinä, onhan Rumours (1977) yksi maailman parhaista ja myydyimmistä poplevyistä. 1970-luvun puolivälistä lähtien Fleetwood Mac heitti keitokseen mitä tahtoi. Hybris oli hurja, mutta muutaman albumin ajan Kaliforniaan kotiutunut yhtye onnistui lähes kaikessa.
Englantilaisen Wolf Alicen neljäs albumi huokuu samanlaista itsevarmuutta. Hittituottaja Greg Kurstinin kanssa tehty The Clearing on yhtyeen ensimmäinen levy suurelle, monikansalliselle yhtiölle. Los Angelesissa äänitetyllä albumilla ei kuulla turhia kommervenkkejä, ainoastaan hienoja ja keskenään erilaisia lauluja tyylikkäästi toteutettuna. Nykybändeistä helpoin musiikillinen verrokki taitaa olla Haim, mutta Wolf Alice on otteessaan hiukan rockimpi ja sisäänpäinkääntyneempi. Haimin sisarukset ovat kotoisin aurinkoisesta Los Angelesista, Wolf Alice sumuisesta Pohjois-Lontoosta. Erilainen ilmasto ja ilmapiiri, erilainen luonne ja perimä.
Kymmenen vuotta ensimmäisen albuminsa jälkeen Wolf Alice ei kuulu mihinkään liikkeeseen tai trendiin. Se on kasvanut ulos indiestä, alternativesta ja muusta sellaisesta. The Clearingia voisi kutsua aikuisrockiksi, jos termistä ei jäisi tunkkainen fiilis.
Huolellinen musiikki herättää mielleyhtymiä myös muista artisteista ja yhtyeistä kuin Fleetwood Macista. Niitä ovat esimerkiksi Abba, Blondie, Carpenters, Queen ja Kate Bush. Kaikille mainituille on yhteistä se, että laulajat ovat parasta A-ryhmää. Samaan porukkaan kuuluu myös Wolf Alicen vahva ja monipuolinen Ellie Rowsell. Hänen äänensä taipuu yhtä luontevasti pähkähullun Bloom Baby Bloomin rajuun rockhuutoon kuin Just Two Girls -laulun hunajaisiin diskotunnelmiin.
Albumin parhaat kappaleet ovat sen kaksi viimeistä. Sinnikkäässä White Horsesissa yhdistyvät krautrock-kopsuttelu ja psykedeeliset mausteet. Sen ykköslaulajana toimii rumpali Joel Amey. Levyn päättävä The Sofa on yhtä täydellinen popballadi kuin Abban parhaat. Paikoin Rowsellin sopraano ja sanojen rytmityskin kuulostavat Agnetha Fältskogilta.
The Sofan teksti vaikuttaa 33-vuotiaan Rowsellin hyvästijätöltä nuoruudelle. ”Sick of second-guessing my behaviour / and what I want to be / Just let me lie here on the sofa / and put the reruns on TV”, hän laulaa.
Albumi on kirjava mutta muotovalio. Wolf Alice tietää, mitä tekee. Valinnat ovat onnistuneita.
Wolf Alice: The Clearing. RCA Records, 2025.