Eteen vai taakse?
The Smilen muusikot eivät tunnu itsekään tietävän, onko heidän toinen bändinsä Radiohead yhä olemassa, Tero Alanko kirjoittaa.
J0tkut yhtyeet elävät muutoksesta, toiset siitä, että pysyvät samana. Jotkut luottavat yleisönsä vastaanottokykyyn, toiset sen laiskuuteen.
Radiohead tapasi luoda nahkansa joka levyllä. Yhtyeen edellisestä albumista on kohta kahdeksan vuotta. Rumpali Phil Selway totesi vastikään, että hänen tietääkseen Radiohead on yhä olemassa.
The Smile julkaisi A Light for Attracting Attention -ensialbuminsa keväällä 2022. Yhtyeen nimi viittaa siihen, että musiikkia ei tehdä koko maailman odotukset harteilla.
The Smile -kolmikkoon kuuluvat Radioheadin Thom Yorke (laulu, kitara, basso, koskettimet) ja Jonny Greenwood (kitara, basso, koskettimet) sekä arvostettu jazzrumpali Tom Skinner.
Uuden Wall of Eyes -albumin laulut ovat enimmäkseen kiertueella syntyneitä ja saman tien testattuja.
Eloisa ja erinomainen A Light for Attracting Attention kuulosti siltä, että Yorke, Greenwood ja Skinner musisoivat avoimin mielin ja ilman paineita. Se oli vapautunut levy, jolla oli lauluja ärhäkästä postpunkista lenseään dubkelluntaan. Kokonaisuudelle ei oltu piirretty kehyksiä etukäteen.
”I could go anywhere / but I won’t”, toteaa Thom Yorke uuden levyn Friend of a Friend -kappaleen alussa. Se tuntuu oudolta mutta on totta.
Wall of Eyes -albumi voisi olla suoraa jatkoa Radioheadin A Moon Shaped Poolille (2016). Tunnelma on sama, eikä äänikuvakaan kovin kaukana.
Friend of a Friend -laulu hakeutuu niin lähelle 1970-luvun lauluntekijäperinnettä kuin Thom Yorke koskaan pääsee. Sen tahtilaji tosin on poikkeava. Kappale on kaunis mutta ahdistunut, jopa ahdistava.
Olisiko muuallakin hiukan 1970-luvun alun tuoksuja? Jo viime kesänä julkaistu, hiljakseen yltyvä Bending Hectic -laulu muistuttaa tuon ajan kylmää progea. Kaksi viimeistä minuuttia ovat komeaa irrottelua ja jyräystä. Read the Room -kappale tuntuu samalla tavalla painostavalta kuin Van der Graaf Generatorin musiikki paikoin.
Kaikkiaan Wall of Eyes -levyn irtiotot ovat aika pieniä, eikä tyylilajista toiseen harpota. Kahdeksan kappaleen kokonaisuus on yhtenäinen, ehkä liiankin. Muun kuin pintakerroksen kuuleminen vaatii oikean mielentilan. Aina ei jaksa.
Kolme vuotta sitten säveltäjä Osmo Räihälä pohti Finlandia-palkitussa kirjassaan, miksi nykymusiikki on niin vaikeaa. Sellaista on monen mielestä myös Radioheadin ja The Smilen ilmaisu.
Pidän ajatuksesta, että se on yhtä lailla modernia taidemusiikkia kuin orkesterimusiikin kantaesitykset.
The Smile: Wall of Eyes. XL Recordings, 2024.