Pidä huolta
Sotalapsia auttava Help(2)-albumi on hyvällä asialla, vaikka taso vaihtelee, Tero Alanko kirjoittaa.
Syyskuussa 1995 ilmestynyt hyväntekeväisyysalbumi Help oli menestys. Se keräsi 1,25 miljoonaa puntaa kansainväliselle War Child -järjestölle, joka auttaa sota-alueilla tai pakolaisina eläviä lapsia ja nuoria.
Kokoelmalla kuultavat laulut äänitettiin maanantaina ja albumi oli kaupoissa seuraavana lauantaina. Nopean aikataulun takia levyn kansissa ei ollut kappalelistaa. Se julkaistiin koko sivun ilmoituksena New Musical Express -viikkolehdessä.
Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestyi Help: A Day In The Life -kokoelma. Sen äänitykset alkoivat perjantaina ja levyn digitaalinen versio oli ostettavissa lauantaina.
Monet näiden levyjen esiintyjät kuuluivat tuon ajan suosituimpiin brittiartisteihin: Blur, Oasis, Manic Street Preachers, Massive Attack, Radiohead, Coldplay ja niin edelleen.
Help(2) on samalla asialla kuin kaksi aiempaa albumia. Valitettavasti ihmiset eivät opi, että tappaminen ja tuhoaminen on tyhmää ja tarpeetonta.
Uuden albumin tuotantotahti ei ollut yhtä kiireinen kuin kahden ensimmäisen kokoelman. Se äänitettiin marraskuussa Abbey Road -studioilla Lontoossa. Levyn valmistumisesta vastasi James Ford, joka on työskennellyt muun muassa Arctic Monkeysin, Blurin, Depeche Moden ja Pulpin kanssa.
Help(2) sisältää sekä artistien omia lauluja että lainaversioita. Tällä kerralla mukana on myös amerikkalaisia esiintyjiä: Beck, Big Thief, Geese-yhtyeen Cameron Winter ja megatähti Olivia Rodrigo.
24 biisin ja puolentoista tunnin paketti on sopivan monipuolista taustamusiikkia. Kappaleet vanuvat kitararockista erilaisiin elektronisen musiikin tyyleihin ja akustisiin tunnelmointeihin. Kun studioaikaa on kitsaasti, musiikin tuoreus ja vapaus säilyvät kuin itsestään.
Arctic Monkeysin mukavan pehmeästi rockaava Opening Night on yhtyeen ensimmäinen uusi laulu neljään vuoteen. Tosin se on kaivettu äänitettäväksi yli kymmenen vuoden takaisista demosessioista. Monien muiden kappaleiden sanat ovat vahvemmin sidoksissa levyn teemaan.
Erityiset onnistumiset ovat covereita: Beth Gibbonsin vähäeleinen tulkinta The Velvet Undergroundin Sunday Morningista, Fontaines DC:n seesteinen mutta painostava näkemys Sinead O’Connorin Black Boys on Mopedsista ja Olivia Rodrigon herttainen versio The Magnetic Fieldsin The Book of Lovesta.
Depeche Mode pakottaa Buffy Saint-Marien Universal Soldierin – siis Hectorin Palkkasoturin – laahaavaksi synteettiseksi balladiksi. Versio kuulostaa kaikin tavoin kiusalliselta, mutta siinäkin ollaan vilpittömästi hyvällä asialla.
Help(2). War Child Records, 2026.