Piirtäjämunkki pohtii

Kansainvälisesti tunnettu sarjakuvataiteilija istuu baarissa ja pohtii maailmasta vetäytymistä. Ei itsemurhaa, vaan tilaa, jossa ymmärtäisi kaiken paremmin. Sitten olisi mistä kertoa niille, jotka vielä säntäilevät.

Ville Ranta (s. 1978) on oululaissyntyinen sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä, jonka lähes koko tuotanto on julkaistu paitsi suomeksi myös ranskaksi.

Ranta on meritoitu muun muassa Ranskan kansallisen ansioritarikunnan ritarimerkillä ja Puupäähatulla.

Lähtökohtia karkumatkalle on graafinen essee erakkomajan löytämisestä ja elämänfilosofisesta suunnitelmasta oivaltaa jotain vielä toistaiseksi hahmottumatonta.

Ranta nostaa esikuvikseen Senecan ja Søren Kierkegaardin. He kuulemma hylkäsivät menestyksen, kunnian ja mukavuuden mutta olivat kuitenkin sen verran ovelia, etteivät joutuneet tuhlaamaan aikaansa rahan ja ruoan hankintaan.

Ranta siteeraa myös ammoisia munkkeja Santōkaa ja Ryōkania. Heidän teoksistaan Vastapäätä kapakka ja Suuri hupsu välittyy elämäntapa, joka vaikuttaa ulkoisesti vapaalta. Kapakkatuttavan kautta Ranta löytää lopulta paikan, jossa voi altistaa itsensä ihmiskokeelle.

Oleilu syrjäisessä mökissä ilman arkimukavuuksia lähentää Rantaa siihen, mitä hän haluaa kokea tärkeäksi. Kun viiniä ja ruokaa riittää, kaikki on hyvin.

Ei haittaa , että katto vuotaa ja kaivo on kuivunut. Silti moni asia tuntuu raskaalta, kuten ikääntyminen lähestyvine viisikymppisineen.

Ranta on piirtänyt esseensä taiteilijan ponnistelusta luonnosmaisesti. Nopeasti vetäistyltä näyttävä viiva ja tekijän tekstaamat mietteet kertovat oleellisen.

Blogimainen ote tuntuu tuoreelta. Päiväkirjamainen jäsentely luo teokselle tarpeellisen struktuurin.

Rannan parisuhde viestintäpäällikkö Rebekka Naatusin kanssa on keskeinen osa tarinaa. Valikoiden. Esimerkiksi naisen avantouinti hetken mielijohteesta kesken seurusteluaikaisen kävelylenkin täydentää kertomusta. Ranta on piirtänyt myös omakuvia ja asetelman hoitamattomista tiskeistä. ”On ihan pakko oikeuttaa itselleen pelkkä odottelu (ja ryypiskely). Muuten ei jää mitään jäljelle. Ja useimmista päivistä ei jääkään. Ei ole syntynyt ajatusta, ei ole ehtinyt innostua mistään, päästä mihinkään sisälle...”

Lähtökohtia karkumatkalle on hieno kiteytys keski-ikäisen miehen mielenmaisemasta. Se on samalla rakkaudentunnustus elämänkumppanille sekä niille pienille ­asioille, jotka oikeasti ovat tärkeitä kaiken kaaoksen keskellä. 

Ville Ranta: Lähtökohtia karkumatkalle. 120 sivua. Asema, 2025.