Euroopan reunalla

Reunamerkintöjä-kirjan esseet ovat runsaita, perusteellisia ja rönsyileviä, Tommi Melender kirjoittaa.

esseet
Teksti
Tommi Melender
2 MIN

Menneisyyden muisteleminen on tunnusomaista modernille eurooppalaiselle kirjallisuudelle. Ville-Juhani Sutinen kytkeytyy tähän perinteeseen uudessa esseekokoelmassaan. Reunamerkintöjä etsii kadonnutta Eurooppaa – tai yhtä sen syrjäistä kolkkaa, itäisen Puolan ja läntisen Ukrainan alueella sijannutta Galitsiaa. Tämä muinainen Itävalta-Unkarin keisarikunnan osa oli hengenelämältään rikas, mutta maanosamme sodat ja myllerrykset kohtelivat sitä julmasti. Synkimmät luvut Galitsian historiaan kirjoittivat natsit, jotka tappoivat toisessa maailmansodassa yli 90 prosenttia alueen juutalaisista.

Toisen maailmansodan jälkeen Galitsia katosi lopullisesti. ”Galitsian myytti on Euroopan reunamerkintä, marginaaliin jäänyt mutta ratkaisevan tärkeä huomio”, Sutinen kirjoittaa. Näkemys on perusteltu ja tärkeä: Euroopasta piirtyy kapea kuva, jos sen menneisyyttä tarkastellaan vain suurten valtioiden näkökulmasta. Reunan äänet ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä kuin keskuksen äänet.

Reunamerkintöjä on itsenäinen jatko-osa Sutisen Vaivan arvoista -teokselle, joka sai tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Siinä Sutinen tarkasteli korkeakirjallisesti virittyneiden mammuttiromaanien viehätysvoimaa valppaan uteliaana.

Uudessa teoksessaan Sutinen tekee kaksi matkaa: toisen oikeassa maailmassa etsimällä historian jälkiä Galitsian alueelta ja toisen kuvitteellisessa maailmassa lukemalla galitsialaisten kirjailijoiden teoksia.

Henkisen kehyksen teokselle muodostaa nostalgia. Ei kuitenkaan nykyisen oikeistopopulismin ennallistava nostalgia, joka haluaa palauttaa ”vanhat hyvät ajat”, vaan pohdiskeleva nostalgia, joka vaalii vanhojen aikojen muistoa tietoisena siitä, ettei menneeseen voi palata.

Sutisen esille nostamat galitsialaiset kirjailijat potivat kukin omanlaistaan koti-ikävää. Joseph Roth ja Samuel Agnon kuvittelivat löytävänsä kodin menneisyydestä, Bruno Schulz haikaili lapsuuden ihannemaailmaan, Stanislaw Lem halusi viedä Galitsian muiston tulevaisuuteen.

Reunamerkintöjä niveltää Sutisen omat havainnot ja kokemukset luontevasti yhteen Galitsian historian ja kirjallisuuden kanssa.

Esseet ovat rönsyilevyyteen saakka runsaita ja perusteellisia, mikä kuvastaa Sutisen taipumusta tekstien tarkkaan lähilukuun. Varjopuolena on se, että tietyt ajatuskulut – ”kaikki rajat ovat keinotekoisia” – vievät moneen kertaan toistuessaan teksteistä virtaavuutta. 

Ville-Juhani Sutinen on SK:n avustaja.

Ville-Juhani Sutinen: Reunamerkintöjä  – kadonnutta Eurooppaa etsimässä. 351 sivua. Avain, 2025.