Tilinteko Venäjälle

Siltala-Kustantamo on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla Suomessa jo hieman unohdetun venäläiskirjailijan Viktor Jerofejevin romaanin Suuri Gopnik.

Jerofejev oli tunnettu toisinajattelija jo Leonid Brežnevin aikana ja myös Neuvostoliiton hajottua. Hän elää nykyisin maanpaossa Berliinissä eikä anna piiruakaan anteeksi kotimaansa nykyisille vallanpitäjille.

Venäjän sana gopnik tarkoitti alun perin Leningradin kujilla notkuvaa pikkurikollista tai huligaania, jollaisista on tullut Jerofejevin mukaan Venäjän uusi aatelisto.

Ja Suuri Gopnik on tietysti Vladimir Putin.

Jerofejev tunnetaan ilkikurisena provokaattorina. Hän juonsi pitkään Venäjän television Apogrif-keskusteluohjelmaa, kunnes se lopetettiin Kremlin käskystä vuonna 2011. Ari Matikainen ohjasi vuonna 2012 Jerofejevista kertovan pitkän dokumenttielokuvan Venäjän vapain mies.

Saksassa vuonna 2023 julkaistu Suuri Gopnik on kirjailijan tähänastinen pääteos ja tavallaan jatkoa vuonna 2007 suomennetulle teokselle Hyvä Stalin, joka oli kirjallinen isänmurha.

Jerofejevin vanhemmat kuuluivat neuvostoeliittiin. Vladimir Jerofejev oli Stalinin ranskan tulkki ja Molotovin avustaja. Hän työskenteli myöhemmin Pariisissa lähetystöneuvoksena ja Unescon apulaispääsihteerinä.

Viktor vietti Ranskassa etuoikeutetun lapsuuden eikä sopeutunut myöhemmin neuvostotodellisuuteen.

Vladimir Jerofejevin diplomaattiura katkesi 1970-luvun lopulla, kun Viktor julkaisi muiden moskovalaisten kirjailijoiden kanssa radikaalin maanalaisen Metropol-almanakan, joka uhmasi neuvostosensuuria.

Vladimir komennettiin kotiin diplomaattipostilta Wienistä. Viktor erotettiin kirjailijaliitosta ja häneltä vaadittiin julkista katumuskirjettä.

Suuri Gopnik on armoton jäähyväisteos Venäjälle. Tuomiolle joutuu myös kansa, joka hyväksyy hiljaisesti johtajansa teot.

Jerofejev kuvaa kotimaataan hillittömän mustan huumorin kautta ja pilkkaa sen pyhiä arvoja. Samalla hän kyseenalaistaa oman ja muiden suulaiden liberaalien päätöksen paeta maasta.

Teksti ylittää monin paikoin hyvän maun rajat. Jerofejev antaa palaa, kirja sisältää omaelämäkerrallisia tarinoita, villejä fantasioita, jopa pornoa, mutta myös esseitä ja vakavasti otettavaa poliittista analyysiä.

Jerofejev nostaa itsensä romaanin toiseksi päähenkilöksi Suuren Gopnikin rinnalle. Hän löytää Kremlistä runoilevan keskustelukumppanin, jota hän kutsuu Stavroginiksi Dostojevskin Riivaajien päähenkilön mukaan.

Stavroginin esikuva on Putinin taannoinen pääideologi Vladislav Surkov. Hänen rinnallaan seikkailee mystinen Yöstalin, Suuren Gopnikin oppi-isä.

Haastattelin Jerofejevia Helsingissä maaliskuussa 2022. Venäjän joukot olivat juuri hyökänneet Ukrainaan, ja hän valmisteli perheineen pakomatkaa Saksaan.

Jerofejev oli saanut Heinrich Böllin säätiön stipendin ja taiteilijaresidenssin Nobel-kirjailijan entisestä kotitalosta Kölnistä. Hän ei aikonut kuitenkaan jättää Venäjää pysyvästi. Se oli hedelmällisempi paikka ihmisluonnon tutkimiseen kuin Saksa.

”En pelkää, olen jo niin vanha”, hän sanoi. ”Sitä paitsi kirjoistani tulee kuolemattomia, jos minut ammutaan.”

Jerofejev viimeisteli silloin Suurta Gopnikia. Hän aikoi lisätä kirjaan vielä yhden luvun Putinin sodasta, vaikka sodan arvostelijoita uhkasi pitkä vankeustuomio. Hän puhui vertauskuvallisesti koko maailmaa uhkaavasta apokalypsistä.

Jerofejevin teksti on rönsyilevää. Se vilisee viittauksia Venäjän historiaan ja kirjallisuuteen eikä noudata perinteistä romaanin muotoa.

Lukijan tehtäväksi jää arvioida, missä määrin kirjailijan omaelämäkerralliset muistelut ovat totta. Hän kuvaa kuitenkin ilmeisen totuudenmukaisesti hullunkurista kohtaamistaan Putinin kanssa Pariisin kirjamessuilla.

Kokonaisuudessaan 578-sivuinen järkäle on epätasainen. Joitakin jaksoja olisi kannattanut karsia. Loppuun liitetyt suomentajan selvennykset helpottavat lukemista. 

Viktor Jerofejev: Suuri Gopnik. Suomentanut Pauli Tapio. 578 sivua. Siltala, 2025.