Kivenjärkäleen rakkaustarina

Boulder on suomeksi kivenjärkäle. Eva Baltasarin pienoisromaanissa se on päähenkilön lempinimi.

Baltasar on vuonna 1978 syntynyt katalonialainen kirjailija, joka on kymmenen runokokoelman jälkeen julkaissut kolme proosateosta.

Boulder on ensimmäinen häneltä suomennettu teos. Kuten kahdessa muussakin, myös Boulderissa päähenkilö on lesbonainen, jonka on vaikea löytää paikkansa.

Boulder oli ehdolla kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi vuonna 2023. Arvostettu ehdokkuus ja se, että teos on valittu suomennettavaksi, asettavat odotuksia jostain poikkeuksellisesta.

Boulder, jonka oikea nimi ei romaanissa paljastu, seilaa maailman merillä laivakokkina. Hän rakastuu Samsaan ensisilmäyksellä. Lyhyet tapaamiset Chilessä ovat kiihkeitä. Sitten Samsa ilmoittaa asettuvansa Reykjavikiin.

Boulder päättää seurata ja jättää pienen, rakkaan keittiönsä ruosteisessa laivassa. Se on ensimmäinen askel pois vapaudesta.

Seuraavaksi Samsa haluaa äidiksi. Tältä toive tuntuu: Se astuu kotiimme kuin tappava vieras. Odottamatta ja kohtalokkaasti. Kuin sairaus, jota ovat poteneet vain muut.

Boulder on vastentahtoisesti mukana raskauden seurannassa ja vauva-arjessa. Vapaudesta on jäljellä enää ryyppyillat ystävän kanssa.

Lyhyinä kohtauksina etenevän romaanin kerronta on intiimiä, suoraa ja voimakasta. Tarina on koskettava ja kirjan maailma ehyt. Vapauden ja sitoutumisen, rakkauden ja yksinäisyyden teemat ovat kirjallisuuden ikuisia suosikkeja. Mutta missä piilee kirjan erityisyys, pienen romaanin suuruus?

Yhteiselle elämälle ja vapaudelle on vaikea löytää tasapainoa: yksi rajoittaa toista. Boulderin naiseutta ei korosteta, mutta juuri sukupuoli saa hänen kokemansa ristiriidan näyttämään erityisen repivältä. Boulder haluaa miehille ominaisemmiksi miellettyjä asioita. Hän jättää vauvanhoidon suosiolla Samsalle ja kaipaa vapauttaan merellä.

Baltasar kuvaa ristiriitaa repivästi. Äitiy­den sädekehä rikotaan moneen kertaan. Boulderin mielestä raskaana olevat suurine vatsoineen näyttävät valailta altaassa. Imetyspiirin kokoontumiset ovat kuin vastenmielisiä orgioita.

Kaikki romaanissa kietoutuu kertojanaisen ympärille. Kaikki on hänen näkemäänsä ja kokemaansa. Mitään muuta näkökulmaa ei ole. Vaikka Samsa on hänelle hyvin läheinen, kirjassa ei kertaakaan kuulla Samsan ääntä. Samsa on pääasiassa halun kohde.

Kertoja pitää lukijaa jojon päässä. Hän tuntuu päästävän lukijan hyvin lähelle, kuulemaan kaiken, hyvin intiimitkin asiat. Hän kuvailee seksiakteja, rakastumista ja inhoa.

Silti kertojassa on myös kova kuori. Monin paikoin hän aivan kuin tarkastelee itseään­ ulkopuolelta. Hänen sisimpänsä jää peittoon, ja tästä läheisyyden ja etäisyyden, näyttämisen ja piileskelyn vaihtelusta syntyy kerrontaan kiehtova jännite.

Läheisyyden ja etäisyyden vaihtelu ei synny vain kerronnan sisällöstä vaan myös kielestä.

Satu Ekmanin suomennos on tarkka ja huolellinen, mutta silti tuntuu, ettei teksti ole alun perin suomea. Tunne ei kuitenkaan johdu suomentajan sanavalinnoista tai lauserakenteista, vaan pikemminkin siitä, että Boulderin kielikuvissa on jotain vierasta.

Kyse on rakkaustarinasta, mutta Baltasarin kieli on paikoin jopa aggressiivista ja vertaukset liioiteltuja. Esimerkiksi alkuraskauden aikana ”nainen on vieressä nukkuva käsikranaatti” ja tylsistyneenä herännyt kertoja astuu ”arkeen kuin tutkimusmatkailija tutulle maaperälle”.

Saattaa olla, että kielikuvat toimivat paremmin alkukielisinä. Vierauden kokemus kielessä on kuitenkin juuri sellaista voimaa, jota käännöskirjallisuus voi suomeen tuoda, ja Bouderkin rikastaa kuvaustapoja.

Boulder ei aivan vastaa koviin odotuksiin jostain erityisestä ja poikkeuksellisesta, mutta se on vahva teos, joka päästää lähelle ja työntää sitten taas etäämmälle. Sen lumo on tuttuun kaavaan tunkeutuvassa vieraudessa. 

Eva Baltasar: Boulder. Suomentanut Satu Ekman. 118 s. Kosmos, 2026.