Heikko valo
Valoa valoa valoa on Vilja-Tuulia Huotarisen samannimisessä romaanissa toistuva rimpsu. Se merkitsee 14-vuotiaan kertojan halua rakastajaansa kohtaan ja viittaa myös suhteen aikana räjähtävän Tšernobylin säteilylaskeumaan.
Vuoden 2011 Finlandia Juniorin voittaja ravisteli tyttökirjoja itseironisella vinoilulla. Perinnettä mukailevassa tarinassa kunnollinen Mariia kohtaa villin Mimin. Kertoja huomauttelee lukijalle kliseistä ja vihjailee traagisesta lopusta.
Kotimaisen elokuvan nuorisokuvauksille harvinainen luontevuus on lisääntynyt kotimaisissa elokuvissa viime vuosina. Valoa valoa valoa ei vain valitettavasti ole Tytöt tytöt tytöt. Ohjaaja Inari Niemen ja käsikirjoittaja Juuli Niemen elokuvasovitus hukkaa tyttöyden huuman holhoavaan selittämiseen.
Lupaavissa alkukuvissa lennetään läpi toonattujen säteilypilvien, ja Joel Melasniemen sävellykset mukailevat 1980-luvun syntetisaattoridystopioita. Maailmanlopun uhka toistuu läpi elokuvan, mutta jää samanlaiseksi tussahdukseksi kuin Seurapeli-elokuvan päälleliimattu katastrofilla pelottelu.
Alkuperäisteos herätti pientä närää kuvaamalla teinityttöjen seksiä. Elokuvassa ollaan kainompia.
Huotarisen kirja on ohut ja tilannekuvauksissa niukka. Näkymätöntä säteilyä – himoa ja kipua – voisi kuvata elokuvallisesti, mutta puolitoistatuntinen käytetään perhearkidraamaan ja koulurealismiin. Sari Aaltosen kuvauksen muutamat hienot vastavalon välkkeet leikataan lopulta tunnelman rikkoviin vetisiin metsäkuviin.
Sulavuus uupui jo Niemen sisarten elokuvasta Kesäkaverit, joka yritti kuvata nuorten naisten vapautumista. Nytkään ei saada aikaan kotimaista Fucking Åmålia, ei edes nostalgisen musiikin huudattamisella. Sandra, Stéphanie ja Bronski Beat pitävät katoavan ilon tunnetta jotenkin kasassa.
Pääpari ei ole ongelma. Rebekka Baer ja Anni Iikkanen tekevät tuijottelusta taidetta ja kietoutuvat toisiinsa kuin rakastuneet. Se ei, ikävä kyllä, riitä tekijöille. Heleästä tyttökirjasta on muokattu kliseekimppu kolmekymppisen naisen karikoista.
Kirjassa perhe on Mariialle ”vaiennettu”, mutta Juuli Niemen käsikirjoituksessa äidin ja tyttären suhdetta kuvataan kahdessa aikatasossa. Alkoholi. Lastenhankinta. Tyhjentyvä koti. Keski-ikäistynyt Mariia, Laura Birn, lenkkeilee tuskissaan ja itkee suihkussa.
Se tuntuu petokselta lajityypille. Ihan kuin lannistava jatko-osa olisi tungettu keskelle alkuperäisteosta: kuin Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen keskiyötä olisi leikattu yhteen.
Inari Niemi (ohjaus), Juuli Niemi (käsikirjoitus): Valoa valoa valoa. Elokuvateattereissa 13.10. ★★