Irrallaan

V. S. Luoma-aho aloitti runoilijana vuonna 2009. Kun hän siirtyi lyhytproosaan teok­sissaan Delete (2021) ja Cancel (2023), monipuolinen muotokäsitys pääsi valloilleen. Yksi teos saattoi sisältää novellia, Powerpoint-esitystä ja erikoisia typografisia ratkaisuja, mutta kokonaisuus ei vaikuttanut säläiseltä.

Luoma-aholaisessa universumissa materiaalinen ja virtuaalinen todellisuus sekä outo ja arki sekoittuvat. Hahmot eivät saa asioista otetta, mutta se ei tunnu heitä vaivaavan. Kirjailijan hengenheimolaisena voi pitää Harry Salmenniemeä, joka on myös kuvannut jokapäiväisyyden kauhua muodollisesti kokeilevissa teoksissaan.

Uusi Teoria-kirja koostuu runoista, dialogista ja aforismeista, mutta teos on koherentti niin tunnelmaltaan, kieleltään, asenteeltaan kuin aiheiltaankin.

Runoissa eletään pimeää syksyä. Eläimet ja luonto häiritsevät ihmisiä. Kaikki on jähmeää kuin Lars von Trierin Melancholia-elokuvassa. ”Ilma on niin raskas, ettei siinä liiku mikään. Vietän tänäänkin koko päivän yksin suurella kivellä.”

Dialogijaksossa puhutaan toisen ohi. Joku on kuollut jätevesilaitoksella, mutta aiheesta lipsutaan vähän väliä. Puhe jumittaa kuin absurdissa näytelmässä. Yksi kysyy ”mitä sinulle oikein on tapahtunut?” ja toinen vastaa ”mitä minulle ei olisi tapahtunut”.

Joskus lauseet seuraavat toisiaan sana-assosiaation perusteella. ”Kuinka tässä, tämän kaiken keskellä, voisi enää luottaa niihin merkityksiin, jotka eivät ole ihmisen luomia? Minun luomeni leikattiin, selästä, laitettiin viisitoista tikkiä.”

Aforismeissa käsitellään etiikkaa, estetiikkaa ja oikeastaan mitä vain, kuten kastikkeita: ”Kastikkeet ovat kyvyttömyyttä tehdä eroja.”

Luoma-aho pelaa oppositioiden – ihminen-eläin, eloton-elossa – kanssa, niitä yhteen sulauttaen. Ihminen ja kone kytkeytyvät toisiinsa: ”Muistinmenetys on kovalevyn tie kadotukseen.” Teknologia valtaa ihmisessä tilaa.

Teorian maailmassa asiat ovat ainakin näennäisesti toisistaan irrallaan. Tämän takia huomio kiinnittyy yksittäisiin havaintoihin ja lauseisiin. Tekstistä löytyy oivalluksia, niin kuin ”jos sinua parodioidaan, tuleeko sinulle nähty olo?” ja ”nykyään kaikkialla vallitsee vastenmielinen rakastetuksi tulemisen halu”.

Irrallisuuden takia tekstiin ei synny sellaisia jännitteisiä asetelmia, joita oli lyhytproosan valioissa Deletessä ja Cancelissä. Tämän takia Teoria jättää kylmäksi, vaikka selvästi taidolla onkin tehty. 

V. S. Luoma-aho: Teoria. 78 sivua. Poesia, 2024.