Onnistuneita äänikuvia

1980-luvun alussa ”oikeat muusikot” pelkäsivät, että syntetisaattorit vievät heidän työnsä. Britanniassa muusikkojen ammattiliitto jopa yritti kieltää niiden käytön äänityksissä ja konserteissa.

Oikeasti syntetisaattorit ovat vieneet popmusiikkia kiinnostavampiin suuntiin kuin mikään muu tekninen keksintö.

Tytti Roton ja Ville Valavuon muodostaman Modemin musiikki sen sijaan on tarkoituksellisen regressiivistä.

Modemin ensimmäinen albumi Megalomania (2024) ilahdutti mutta tuntui vähän liikaa manifestilta. Toisella levyllä musiikki on popimpaa ja kimmoisampaa. Se viittaa yhä 1980-luvun alkuun, Depeche Moden varhaisvuosiin ja italodiskon kulta-aikaan.

Interface-albumilla musiikki on iskelmällisempää. Se tuntuu luontevalta, sillä myös iskelmämuusikot huomasivat pian uuden tekniikan helppouden ja mahdollisuudet.

Etenkin romanttiset Passio ja Kulta-aika menisivät täydestä läpi arkistolöytöinä. Roton äänikin soi niissä sopivan herttaisesti.

Joel Slotten maalaama kansikuva antaa albumista synkemmän kuvan kuin kuuntelu.

Neiti Olgan juuret ovat 1990-luvun alun shoegazessa. Tyylilajin peruspiirteisiin kuuluvat vahvasti efektoidut kitaravallit ja syvälle musiikkiin upotetut laulumelodiat.

Shoegazen mestareita ovat muun muassa My Bloody Valentine ja Slowdive. Se on tyylilaji, jossa soundi on kaikki kaikessa. Neiti Olgan toisen albumin äänikuva on onnistunut mutta tässä viitekehyksessä maltillinen, vaikka venyy huminasta möykkään.

Neiti Olga on etenkin Mikko Kannialan leikkikenttä. Hän säveltää, tuottaa ja soittaa. Elge Väisänen laulaa ja sanoittaa, Miska Kuusela soittaa rumpuja.

Nuku vain yön yli -levy jäsentyy kuuntelujen myötä. Siinä on sopivasti vaahtopäitä ja tyveniä.

Popeimmillaan yhtye on Kyllä jalat kantaa -laulussa, joka näyttää, miten paljon sovitus merkitsee. Kappale on helppo kuvitella keskitien peruspopiksi.

Levyn sanoitukset eivät oikein sano mistään mitään, mutta ei niiden tarvitsekaan. Tärkeintä on mielikuvien herääminen. Sanat ovat vain yksi elementti musiikissa, joka tavoittelee muuta kuin arkikokemusta.

Orvokki Oittilan ensimmäinen albumi (Kasvotusten, 2023) huomattiin. Se muun muassa valittiin Teosto-palkintoehdokkaaksi.

Toisellakin kerralla Orvokki on säveltänyt, sanoittanut, tuottanut ja miksannut kaiken. Malus-levyllä on mukana myös vierailijoita: ystäviä, perheenjäseniä ja keikkabändin soittajia.

Orvokin kokeellisessa nykymusiikissa vuoroin rakennetaan ja rikotaan. Elektronisen ja soitetun materiaalin lisäksi levyllä kuullaan kaikenlaista muutakin, kuten sämplejä kaduilta löytyneiltä cd-levyiltä, lapsuuden kotiäänityksiä sekä ystävien lausumia runoja ja naurahtelua.

Hienoimmin erilaiset elementit yhdistyvät Horros-laulussa, joka vangitsee hetken, jolloin ajatukset harhailevat.

Levyn viimeiseksi raidaksi on säästetty leikkisä Olen mainoksen koira.

”Olen maisema, olen huone, olen mainoksen koira, olen seuraava juna, olen uhkaavasti lähestyvä tumma pilvi”, Orvokki luettelee. Siitä jää hyvä mieli.

Mitä tahansa Mika Rättö ja Jussi Lehtisalo tekevät, se on erilaista kuin muiden tekemiset.

Muun muassa Circle-yhtyeestä tuttujen miesten albumilla on versioita vanhoista kappaleista sekä uutta materiaalia.

Tiukemmaksi trimmatun Spiritismi-laulun alussa Rättö toteaa: ”Alkaa ikä painaa / on ollut kaikenlaista.”

Se ei näy missään. Kaksikko vetää koko ajan täysillä ja vaatii kuulijaltakin maksimisuoritusta.

Pääosin elektronisessa musiikissa on yleensä selkeä rytmi ja melodia, mutta se myös ritisee, pomppii ja paukkuu. Välillä homma menee yli ja leviää käsiin, mutta mitä siitä? Ei kun jatketaan.

Sanoituksista huimin on Hermoparantola, jossa Rättö ja Lehtisalo mytologisoivat itsensä heittelemään kiviä, paistamaan makkaraa ja väittelemään ekspressionismista F.E. Sillanpään ja Aleksis Kiven kanssa.

Herttakolmosen kansi taitaa olla hienoin tänä vuonna. Kaikissa Rätön ja Lehtisalon tekemisissä on muutenkin vahva visuaalinen kulma. Rättö on myös kuvataiteilija, Lehtisalo valmistunut valokuvaajaksi. 

Modem: Interface. Modem Age Records, 2025.

Neiti Olga: Nuku vain yön yli. Humu ­Records,­ 2025.

Orvokki: Malus. Luova Records, 2025.

Rättö ja Lehtisalo: Herttakolmonen. Soit se silti, 2025.