Identiteetti hakusessa

Aluksi tuntui, että Q-teatterin uutuusnäytelmä Tuvi toas eli pulu huoneessa tar­joaa lähinnä itsestään selviä suomenvirolaisuuden kokemuksia. Kuten elintasokuilun ja erilaiset tavat, häpeän omista juurista ja äidin­kielestä. Keskiössä on suomenvirolainen Mari, joka odottaa lasta. Raskaus nostaa pintaan lapsuudenmuistoja 1990-luvun alusta, jolloin hän muutti äitinsä kanssa Suomeen. Koulussa Maria kiusataan. Viro­a ei voi puhua eikä synttäreillä voi tarjota säilykkeitä ja perunasalaattia, joita mummo tuo Virosta.

Nöyrtyäkin pitää, etenkin Maahanmuuttovirastossa. Mari ja äiti saavat kuulla, että ovat asuneet Suomessa laittomasti jo 20 vuotta, koska eivät aikoinaan rekisteröityneet EU:n kansalaisiksi. ”Suomessa ei ketään tulla kotoa hakemaan eikä kädestä neuvomaan”, niljakas virkailija (loistava Oll­i Riipinen) sanoo. Kansalaisuuden hakulomakekin on noukittava lattialta.

Näyttelijöiden roolit vaihtuvat tiuhaan. Vain Anna-Sofia Tuominen pysyy Marin roolissa. Hän tuo taitavasti esiin lapsen hätäännyksen, häpeän ja vierauden tunteen, jotka kertautuvat aikuisena.

Teksti ja ohjaus on virolaisen Anna Jaani­soon, joka muutti päähenkilönsä Marin laill­a 6-vuotiaana ja 1990-luvulla Suomeen. Teoksessa lienee muutenkin elämäkerrallisuutta, onhan Jaanisoo kertonut tuntevansa itsensä enemmän suomalaiseksi kuin virolaiseksi.

Jaanisoo valmistui tänä vuonna ohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta. Hänen kandi­daatintyönsä Aikuisten esitys käsitteli lasten seksuaalisuutta, ja sitä esitettiin Teatteri Puoli-Q:ssa keväällä 2022.

Tuvi toaksessa on muitakin äskettäin valmistuneita. Kate Lusenberg on mainio äitinä ja erityisesti Marin kaverina hersyvässä pianonsoittokohtauksessa.

Eeva Mäkisen tarmokas mummo edustaa perinteitä. Isät ja puolisot loistavat poissaolollaan, ja J. Karjalaisen Sankarit-kappale kysyy, keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarinaiset.

Esittelytekstin mukaan Tuvi toaksessa tarkastellaan, ”miten olla mahdollisimman suomalainen Suomessa, miten mahdollisimman virolainen Virossa”. Jälkimmäinen jää laihaksi, sillä Tuvi toas keskittyy Marin identiteettiin. ”Sisällä pyristelevä pulukin” löytyy. Ensin se on möhkäleenä Marin huoneessa ja lopulta synnytyssairaalan ikkunan takana, ja siltä Mari saa tärkeän elämän­ohjeen.

Tuvi toas on konstailematon teos, josta jää lämmin jälkimaku. Ulkopuolisuuden tunne lyö katsojaa silmille, ja esityksen jälkeen siitä ymmärtää vähän enemmän. 

Anna Jaanisoo: Tuvi toas eli pulu huoneessa. Q-teatteri (Tunturikatu 16, Helsinki) 5. joulu­kuuta asti.