Hyvän mielen poliisinäytelmä
Satu Rämön dekkarin näyttämösovitus kaipaa tiivistystä, mutta kokonaisuus on onnistunut, Markus Ånäs kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Mitä jää jäljelle, kun Satu Rämön lukijat hurmanneista poliisiromaaneista riisutaan niiden tapahtumapaikkana toimiva islantilainen maisema sekä seudun ja henkilöiden runsaat yksityiskohdat?
Suhteellisen arkinen hyvän mielen rikosteksti vailla mielikuvituksellisia käänteitä, roisia väkivaltaa tai poliittistaa pohdiskelua.
Helsingin kaupunginteatterin Hildur-näytelmä korostaa sisältönsä keveyttä. Alkuperäistekstiin on lisätty onnistuneesti komediallisia elementtejä ja toisaalta aavemaista valon ja varjon käyttöä.
Hildur perustuu poliisiromaanien sarjan ensimmäiseen kirjaan. Teos esitteli syrjäisellä Länsivuonon poliisiasemalla työskentelevän Hildur Rúnarsdóttirin ja tämän Suomesta saapuneen työparin Jakob Johansonin.
Molemmilla on omat menneisyytensä. Niistä ei keritä auki teatterissakaan sen kummempia analyysejä yhteiskunnan tilasta. Ratkaisu on oikea.
Viihdyttävästä näytelmästä selviää, mikä on hurmannut Satu Rämön naisvaltaisen lukijakunnan. Arkinen mutta vahva nainen ja villapaitoja kutova ”nössö” pehmomies on rauhoittava ja samalla kutkuttava yhdistelmä.
Näyttämösovituksen dramatisoinut Satu Rasila ja ohjaaja Tuomas Parkkinen tuovat Rämön tavoin kutomista korostetusti esiin. Kai se on sitten hellyttävää, etenkin jos puikkoja käyttää kaikissa mahdollisissa paikoissa pelkäävä mies.
Näyttelijöistä Paavo Kinnunen Jakobina tekee loisteliaan suorituksen, kutimilla ja ilman. Komediallisuus pysyy herkullisena, ei pakotettuna.
Myös Elena Leeve onnistuu pääroolissa. Sivurooleissa näyttelijäntyö on kovin epätasaista.
Kliseisiä loruja jättävästä murhaajasta kertova rikosjuoni on itsessään höpsö ja samalla turvallinen. Pahuus onkin omalla laillaan rationaalista.
Kiittämättömän esihenkilön orjuuttamat poliisit puurtavat, mutta ratkaisu löytyy sattumalta. Joku yhdisti sittenkin tapettuina löydettyjä 25-vuotiasta korkeakouluopiskelijaa Lisaa ja 65-vuotiasta pedofiili Jónia.
Hildurin ja Jakobin menneisyyden setviminen kaipaisi tiivistystä, joka voisi tuoda terävämpiä kohtia paremmin esiin. Nyt varomaton katsoja saattaa uinahtaa tummasävyisissä suvannoissa.
Hildur on kuitenkin selvästi onnistunut näytelmä. Se osoittaa, että rikostekstin voi tehdä myös teatterin lavalle.
Satu Rämö: Hildur. Ohjaus: Tuomas Parkkinen. Dramatisointi: Satu Rasila. Helsingin kaupunginteatteri, Areena-näyttämö (Hämeentie 2) 20.5. asti.