Syytekirjelmä fossiili­kapitalismille

Monessa suvussa kulkee tarina setämiehestä, joka saa muhkean Amerikan perinnön ja tuhlaa sen raikulielämään. Antti Arnkil vertaa fossiilienergialla vaurastunutta länsimaista sivilisaatiota sukutarinoiden hahmoon kirjassaan Seurauksia. Ihmiskunta on ottanut käyttöönsä vuosimiljoonien varastot aurinkoenergiaa ja rakentanut niiden varaan rajattoman kasvun harhaan perustuvan talousjärjestelmän.

Fossiilikapitalismi tahkoaa aineellista hyvää, mutta ekologiset kriisit muistuttavat, että hinta on kova. Elimme pitkään kuin huomista ei tulisi, mutta nyt se kolkuttaa ovelle kuin kosminen ulosottomies.

Perintönsä tuhlanneen setämiehen legenda kalpenee sen rinnalla, mitä ihmiskunta on saanut aikaan tuhannesosassa siitä ajasta, jonka se on pallolla vaikuttanut.

Seurauksia on leipätyökseen kustannustoimittajana toimivan Arnkilin neljäs esseekokoelma. Lauantaiesseet ja Sunnuntaiesseet käsittelevät eloisan analyyttisesti kirjallisuuden ja kulttuurin aiheita. Raittilan linjassa Arnkil erittelee Hannu Raittilan kirjallista tuotantoa.

Uusi esseekokoelma keskittyy aikamme kohtalonkysymyksiin. Seurauksia on vakava ja paikoin synkkä kirja, syytekirjelmä ihmiskunnalle, joka ei sahaa omaa oksaansa, vaan runkoa. Arnkil viittaa yhdysvaltalaisen toimittajan Eric Sevareidin muotoilemaan paradoksiin: ”Ongelmat johtuvat pääosin ratkaisuista.”

Paljon puhuttu vihreä siirtymäkin vaatii ketjun eri vaiheissa fossiilista taikavoimaa. Jos öljyn tarjonta alkaisi yskiä, uusiutu­vien energianlähteiden nopea käyttöönotto vaarantuisi.

Toiveikkaimmat haaveilevat fuusioenergiasta, mutta mitä tapahtuisi, jos luontoa surutta kuluttava talous saisi käyttöönsä loputtomasti energiaa? ”Eikö se olisi samanlainen tilanne kuin jos vuoden 1984 Mötley Crüe löytäisi yhdistelmärekallisen kokaiinia? Yksi ongelma ratkeaisi, muut pahenisivat eksponentiaalisesti.”

Arnkil myöntää, että hänen käsittelemänsä kysymykset ovat massiivisia ja yksi esseekokoelma voi vain raapaista pintaa. Näkökulma ei ole asiantuntijan vaan huolestuneen maallikon.

Vapaamuotoisena kirjallisuudenlajina essee soveltuu maailmoja syleilevien aiheiden käsittelyyn. Taitava esseisti esittää kysymyksiä, mutta malttaa olla tyrkyttämättä vastauksia. Arnkil noudattaa tätä periaatetta kunniakkaasti.

Seurauksia on varmaotteisesti mutta pidätellysti kirjoitettu. Arnkil ei vuodata ekologista tuskaansa vaan ilmaisee sitä lähinnä mustan huumorin pilkahduksilla. 

Antti Arnkil: Seurauksia. Esseekokoelma, 191 sivua. Siltala, 2024.