Tikkakosken mannekiinit
Pyynikin kesäteatterin yleisö saa Väinö Linnan velikullat sellaisina kuin haluaa, Tero Alanko kirjoittaa.
2
MIN
Väinö Linnaa pidetään pasifistina ja Tuntematonta sotilasta pasifistisena romaanina. Ehkä asia on niin, ehkä ei. Joka tapauksessa suomalainen kansallisidentiteetti rakentuu voimakkaasti sodan varaan. Tuntematon sotilas on yksi sen kivijalka, ryssävihaa ja sotahulluutta vuosikymmeniä lietsonut ja yhä ylläpitävä teos. Tulkinta on vakiintunut. Se ei muutu ajassa.
Tänä kesänä Tuntematon sotilas esitetään Pyynikin kesäteatterissa kolmantena eri ohjauksena. Ensimmäinen oli Edvin Laineen ja toinen Kalle Holmbergin. Nyt ohjauksesta vastaa Antti Mikkola.
Laineen versio on Suomen katsotuin kesäteatteriesitys. Se pyöri Pyynikillä vuodesta 1961 vuoteen 1969. Rooleissa oli monia Laineen ohjaaman elokuvan näyttelijöitä.
Kun Lehto, Määttä ja Rahikainen seisoivat kovennettua, heidän ylitseen syöksyi sarjatulta takova lentokone. Sen ja paukkupanosten aiheuttama meteli oli valtava.
Mikkolan ja lavastaja Kimmo Sirénin näkemys on maltillisempi. Useimmiten Pyynikin luonto, iso kuralätäkkö, muutama kivipaasi ja yksinkertainen juoksuhautarakennelma riittävät tapahtumien puitteiksi.
Juoni on yksinkertainen. Konekiväärikomppania rynnii ja rämpii pusikoissa ja yrittää saada ryssiä tähtäimeensä. Lopulta käy, kuten jääkiekko-otteluissa Punakonetta vastaan: pieni Suomi sinnittelee aikansa, mutta sitten tulee turpiin.
Mikkolan ohjaus näyttää sodan raakana ja sattumanvaraisena toimintana. Siellä tehdään urotekoja, mutta myös pelätään ja ammutaan selkään ilman rangaistusta. Sodassa – ja jääkiekossa – pätevät eri säännöt kuin muussa maailmassa.
Tämän kaiken Mikkola kuvaa selväpiirteisesti ja hyvin, mutta klassikon painolastia vastaan näytelmä on voimaton.
On vaikea luoda uutta, kun ihmiset kuitenkin tulkitsevat Tuntemattoman sotilaan kuten ovat aina tehneet. Moni pettyisi, jos uusi tuotanto ei vastaisi odotuksia.
Yleisö tuntee Linnan velikullat ja saa heidät sellaisina kuin haluaa. Lehto (Pyry Kähkönen) on kova kundi ja Rokka (Tommi Raitolehto) pragmaattinen pientilallinen. Kumpikaan ei välitä säännöistä vaan toimii kuten parhaaksi näkee.
Katsojat muistavat ulkoa sitaatteja ja sutkauksia. He hörähtävät tunnistaessaan vitsin, epäilemättä mielissään ja tyytyväisinä: ”Miss on niit ryssii, ett voi ryhtyy tappaan!”
Esityksen alussa ja lopussa kuullaan sotaveteraani Aimo Reinikaisen muistoja. Dramaturgisena eleenä se toimii hienosti. Katsojien käsitykseen teoksen viestistä Reinikaisen tarinat tuskin vaikuttavat.
Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Ohjaus: Antti Mikkola. Pyynikin kesäteatteri (Jalkasaarentie 3, Tampere) 9.8. asti.
OIKAISU 16.6.2025 klo 13.00 Jutussa luki virheellisesti, että Rauni Mollberg olisi ohjannut Tuntemattoman sotilaan Pyynikin kesäteatteriin. Pyynikin toinen Tuntemattoman ohjaaja oli Kalle Holmberg.