Solidaarisuusmiehen pubikutsu
Anteeksiannon tarina on kaavamainen, mutta siitä on vaikea löytää mitään vikaa, Kalle Kinnunen kirjoittaa.
Ken Loachin elokuvan parissa tietää mitä saa. 87-vuotias ohjaaja kertoo The Old Oakissa mutkattoman arkisadun Luoteis-Englannin duunareista, erilaisuuden kohtaamisesta ja yhteisön kyvystä ponnahtaa takaisin muukalaispelon syövereistä.
Kuten yleensä, päähenkilöt ovat mitä tavallisimpia ihmisiä. The Old Oak seuraa 2000-luvun vasemmistolaista liturgiaa niin tarkasti, että tarina tuntuu ennalta-arvattavalta. Omaa tarpeellisuutta korostavalta taas kuulostaa Loachin väite siitä, ettei hän voi jäädä eläkkeelle, koska konservatiivihallitukset ärsyttävät hänet aina uudelleen työn pariin. Sen verran ikä lienee Loachiin vaikuttanut, että realistisesta kerronnasta päädytään aina pidemmälle idealismiin.
Ollaan pikkukaupungissa, jossa on enää yksi pubi, sekin uhattuna. Seudulla kärsitään työttömyydestä kaivostoiminnan päätyttyä. Myös The Old Oak -pubin isäntä TJ (Dave Turner) on entinen kaivosmies.
Kaupunkiin tulevat syyrialaispakolaiset herättävät tunteita. Pubin asiakkaiden argumentit ovat tuttuja: ne vievät rahat, ne ovat vaarallisia. Tunnelmaa kiristää kiinteistöjen hinnan romahdus: eläkesäästöt olivat seinissä, nyt ne ovat mennyttä.
Syyrialainen Yara (Ebla Mari) on valokuvaaja, jonka kamera menee rikki suhteettoman typerässä konfliktissa pakolaisia kuljettavan bussin luona.
Englantia osaavan Yaran avulla TJ järjestää valokuvanäyttelyn pakolaisten todellisuudesta, mikä tekee pubista vapaata riistaa lähinnä tihutöihin kykeneville kiukuttelijajunteille.
Periaatteessa The Old Oakissa kaikki on ohjelmallista. Pubien katoaminen on esimerkki siitä yhteisöllisyyden menettämisestä, jonka seurauksena yhteiskunnasta tulee kylmä ja yksilökeskeinen. Rasismi on uhka, jonka taustalla loimottavat epätasa-arvo ja katkeruuteen kompastuminen. Hyvinvointi perustuu Loachin elokuvissa solidaarisuuteen, jonka voima saa karskien miesten sydämet avautumaan. Lopulta The Old Oak on tarina anteeksiannosta ja nostalgiasta: ilkeys on tyhmyyttä, joka on korjattavissa, ja ennen oli paremmin.
Mikäli kaavamaisuuden ja pastellihumanistisen työväenluokkanäkemyksen ei anna häiritä, elokuvasta on vaikea löytää vikaa. Suurin osa näyttelijöistä on Loachin metodille ominaisesti amatöörejä, mikä luo tiettyä autenttisuutta. Oscar-palkittu kuvaaja Robbie Ryan tavoittaa paikan ja ajan tuntua sieltä, missä ei periaatteessa ole mitään hienostunutta.
Ken Loach: The Old Oak. Elokuvateattereissa 8.12. ★★★