Jälkikirjoituksen jälkikirjoitus
The Beatles -kokoelmien julkaisu jatkuu, mutta kulttuurinen merkitys on vajonnut lähelle nollaa, Tero Alanko kirjoittaa.
Kun neljännen Anthologyn kappalelista paljastettiin, The Beatles -intoilijat pettyivät. Kokoelmalla oli vain 13 julkaisematonta nauhoitusta. Peräti 23 oli jo saatavilla, iso osa niistä albumien spesiaalipainoksilla.
Anthologyissa on kyse postimerkkeilystä. Niitä ei ole koottu aloittelijoita varten. Demojen ja vaihtoehtoisten ottojen merkitys avautuu vasta kun The Beatlesin virallinen diskografia on tukevasti hallussa.
Syvemmälle ja syvemmälle yhtyeen vaiheisiin kaivautuminen on tietenkin kiinnostavaa, mutta koko ajan pitää muistaa, että Anthologyilla ilmestyneet versiot ovat keskeneräisiä tai hylättyjä. 1960-luvulla niitä ei katsottu julkaisemisen arvoisiksi. Lopullinen levyllä julkaistu versio on valmis ja haluttu, nämä ovat taustakohinaa.
Kolmen ensimmäisen Anthologyn ilmestymisestä on noin 30 vuotta. Niiden sisältö eteni kutakuinkin kronologisesti. The Beatlesista kuoriutui vähä vähältä uusia piirteitä. ”Kaikkein aikojen tärkein popyhtye” kehittyi ja sen toimintatavat studiossa muuttuivat.
Anthology 4:n kulttuurinen merkitys on lähellä nollaa. Se on pannukakku, tarpeeton tai ainakin huonosti itsensä perusteleva jälkikirjoituksen jälkikirjoitus.
Uusi antologia alkaa The Beatlesin ensimmäisen albumin ensimmäisen raidan toisesta otosta ja päättyy John Lennonin vuosikausia yhtyeen hajoamisen jälkeen demottamaan, myöhemmin härskisti The Beatlesin nimissä julkaistuun kappaleeseen. Niiden väliin jäävä kokonaisuus ei kerro tarinaa. Se tuntuu lähinnä sattumanvaraiselta eikä täytä fanaatikkojen toiveita. Mukana ei ole Paul McCartneyn masinoimaa pitkää avantgardenauhoitusta Carnival of Light. Eikä Helter Skelter -hurjimuksen kuuluisaa kolmatta ottoa, joka kesti 27 minuuttia. Eikä muitakaan keskustelupalstojen myyttisiä puheenaiheita.
McCartney olisi halunnut Carnival of Lightin mukaan jo Anthology 2:lle, mutta George Harrison, Ringo Starr ja Yoko Ono käyttivät veto-oikeuttaan. He perustelivat tekonsa sillä, että nauhoitusta ei ollut tarkoitettu The Beatlesin julkaisuksi. No, ei ollut myöskään Free as a Birdiä, Real Lovea tai Now and Theniä, mutta hyvin kelpasivat.
30 vuotta sitten tuotettiin myös kahdeksanosainen The Beatles Anthology -dokumenttisarja. Nyt sen jatkeeksi on valmistunut yhdeksäs episodi. Siinä Harrison, McCartney ja Starr työskentelevät alkuperäisen Anthology-levysarjan parissa 1990-luvulla.
Restauroitu dokumenttisarja on nähtävissä vain Disney+-palvelussa. Vallankumous on syönyt lapsensa.
The Beatles: Anthology 4. Kaksi cd:tä tai kolme lp:tä. Apple Records, 2025.