Kuinka kääntää oma pää

Englannin yksinvaltiaan Elisabet I:n (1533–1603) ja hänen isänsä Henrik VIII:n kausia leimasivat valtataistelut. Ne inspiroivat näytelmäkirjailija William Shakespearea sijoittamaan monet teoksensa ylimysjuonien maailmaan.

Ei ihme, että Euroopan ensimmäinen suuri naishallitsija Elisabet I saa yhä uusia tulkintoja valkokankaalla ja teatterin lavalla. Elokuvissa kuningatarta ovat näytelleet Judi Dench ja Cate Blanchett. Miranda Richardson kiljui kuningattarena komediasarjassa Musta Kyy.

Tänä keväänä renessanssimonarkki esiintyy Helsingin Kruununhaassa. Monologinäytelmän Minä, Elisabet käsikirjoittaja tuntee aiheensa. Nely Keinänen on Helsingin yliopiston lehtori ja Shakespeare-tutkija.

Näytelmä perustuu Elisabetin kirjeisiin Skotlannin prinssi Jaakolle. Esityksen keskeisiä tekijöitä ovat ohjaajakonkari Laura Jäntti, puku- ja lavastesuunnittelija Tarja Simone ja muusikko-näyttelijä Elina Mustonen.

Kantaesitysnäytelmän alaotsikko (1. helmikuuta 1587) yksinvaltias kriisissä kertoo, että kuvauksen kohteena on yksi merkittävä päivä kuningattaren elämässä.

Elisabet rehkii psykologisessa jumpassa pohtiessaan, pitäisikö hänen allekirjoittaa Jaakon äidin, oman serkuntyttärensä Skotlannin kuningatar Maria Stuartin kuolemantuomio.

Historioitsijoiden mukaan Elisabet ja Maria eivät koskaan tavanneet.

Näytelmän alussa Elisabet nyrpistelee, että serkuntytär osaa kuulemma tanssia ja soittaa paremmin kuin hän. Toisaalta Maria (1542–1587) herättää äidillisiä tunteita. Itselleen asioita selitellen Elisabet etenee kohti päätöstä.

Minä, Elisabet istuu psykologisena tutkielmana erinomaisesti vain 51-paikkaisen Jurkan näyttämölle. Jäntti ja Mustonen tuovat näyttämölle puheosuuksiltaan aika perinteisen draamamonologin. Näyttämöä hallitsee Mustosen lisäksi sen keskellä oleva vanhan musiikin kosketinsoitin.

Elisabetin kerrotaan olleen tällaisen virginaalin ansioitunut soittaja, ja Mustonen on sitä kiistatta.

Näytelmän kuningatar pysähtyy toistuvasti soittamaan taidokkaita sävelmiä. Katsomorivin keskellä istuessa esiintyjästä kuitenkin näkyi ensi-illan musiikkihetkinä vain selkä ja peruukki, eikä livesoitantaa lainkaan.

Tunnelma pysähtyi liikaa. Näin pienessä katsomossa soiton tulisi näkyä eikä vain kuulua kaikille. 

Nely Keinänen: Minä, Elisabet. Ohjaus: Laura Jäntti. Teatteri Jurkka (Vironkatu 7, Helsinki) 9.4. asti.

Oikaisu: Arviota muokattu 14.4.2025 klo 11.00. Toisin kuin arviossa väitettiin, teatteri Jurkan katsomo ei ole noin 30-paikkainen vaan paikkoja on 51.