Selviytymistarina
Harry Salmenniemi jatkaa Sydänhämärässä siitä mihin edellisessä romaanissaan Varjotajunnassa (Siltala, 2023) jäi. Kirjailija oli menossa kotiin turhantuntuiselta työmatkalta. Nyt ollaan kodin ja lapsiperhe-elämän piirissä, josta ei pääse irti, ei hetkeksikään.
Juuri kun perheeseen on syntymässä toinen lapsi, kaksivuotias esikoinen sairastuu ja saa diabetesdiagnoosin. Kertojana toimiva isä yrittää selvitä tunnemyrskyn keskellä hetki hetkeltä eteenpäin.
”Hän oli niin väsynyt ja rikki, ettei voinut pitää kenestäkään huolta. Silti hän piti.”
Autofiktiivisen romaanin lakoninen tyyli puhkuu itseironiaa, mutta aiheet ovat niin suuria (isän rakkaus) ja vakavia (lapsen terveys), ettei naurulle ole sijaa. Sydänhämärän pehmeä huumori syntyy ironian ja empaattisen katseen täydellisestä yhteistoiminnasta. Minäkertoja etääntyy välillä itsestään seuraamaan omia toimiaan, ja kerronta vaihtuu hän-muotoon. Samalla tarkkailun alaisena tuntuu olevan kuka tahansa tavallinen ihminen heikkoudessaan ja pienuudessaan, siis ehkäpä lukijan oma sisin.
Isä pelkää tulevaisuutta. Miten selvitä vauvan hoidosta ja taaperon diabeteksen kontrolloinnista? Mielenliikkeensä paljastamalla mies tekee väsymyksestä ja tunnevyörystä hyvin samaistuttavia, ja havainnot ovat tarkkoja: ”Hän etsi ajatusta tai jonkinlaista varmuutta, jonka olisi voinut nostaa kasvojen eteen, muokata ilmeeksi.”
Sairaalassa miehen suurin toive on se, että sipulin saisi kuullottaa häiriöttä, jopa niin rauhassa, ettei kukaan roikkuisi sormessa tai lahkeessa. Toissijainen toive on saada levätä niin että vielä joskus voisi nauttia viinin juomisesta. Lapsiperhe-elämä ei armahda tauoilla.
Salmenniemen novellikokoelmat ovat olleet ovelia ja yllättäviä. Uusissa romaaneissa yllättävyyden voisi ajatella olevan poissa, koska asiat ovat niin tavanomaisia. Tekstin lumo onkin näennäisen arkisessa ilmaisussa, johon Salmenniemi kykenee lataamaan valtavasti tunnetta.
Ruoanlaitto voi ilmaista mitä suurinta rauhaa. Pukeutumiseen ja repun pakkaamiseen hän pystyy kiteyttämään epävarmuuden ja pelon. Jokaikisen arkisen toiminnon, tavanomaisen havainnon ja lyhimmänkin lauseen hän on valjastanut kuvaamaan vanhemmuuteen liittyvää jatkuvaa huolta, väsymystä, suunnitelmien muuttamisen sietämistä, epämukavuuksia, intensiivisyyttä ja rakkautta.
Harry Salmenniemi: Sydänhämärä. 216 s. Siltala, 2024.