Haalea kuvaus yhteisön raivosta

Susanna Åken Eläjä on taitavasti tehty esikoisromaani. Ammattimainen ote ei yllätä, sillä Åke on taustaltaan tv-käsikirjoittaja, dramaturgi ja käsikirjoittamisen opettaja. Laatutyön vaikutelma on samaan aikaan romaanin vahvuus ja heikkous. Åke pitää aikatasolta toiselle liikkuvan kerronnan varmoin ottein hallinnassaan, mutta virkkeiden neutraali sävy tekee kerronnasta haaleaa.

Se on sääli, sillä Eläjässä olisi ainekset verevämpäänkin tarinaan. Viina virtaa, puukot heiluvat ja ruumiit yhtyvät, mutta pidättyvän häveliäs kuvaustyyli taittaa terän intohimolta ja kiihkolta.

Åke on saanut romaaniin idean vuoden 1956 tapahtumista Lieksan Pankakoskella. Paikalliset työläiset häätivät paikkakunnalle asettuneet romanit väkivalloin, ja tapausten kulkua setvittiin oikeussalissa.

Eläjä kuvaa yhteisön sisällä vellovia tummanpuhuvia voimia ja jännitteitä oikeusjutun kautta Markus Nummen viime vuonna ilmestyneen Käräjät-romaanin tavoin. Sävykkyydessään ja syvyydessään Käräjät on proosataiteen täysosuma. Eläjä ei yllä samalle tasolle, mutta harva romaani yltää.

Näkökulmatekniikalle rakentuvassa Eläjässä tapahtumat kerrotaan vuorotellen eri henkilöiden perspektiivistä. Keskushahmoksi nousee romaninainen Hilja, joka myy viinaa sodan särkemille miehille.

Tärkeä asema on myös Hiljan pojalla Alekseilla. Hän tuo tapahtumiin lapsen ja teinin näkökulman, ja samalla hänelle lankeaa traaginen sijaiskärsijän rooli.

Enemmistökulttuurin edustajista oman perspektiivinsä saa Elina, jonka mies joutuu viinapirun pauloihin. Elina aiheuttaa kostonhimoisella toiminnallaan enemmän pahaa kuin tarkoittaa, ja hänessä henkilöityvät yhteisön pohdinnat syyllisyydestä.

Eläjän kuvaus 1950-lukulaisen tehdaspaikkakunnan sosiaalisesta dynamiikasta työläisineen, porvareineen ja irtolaisineen on uskottavan tuntuista, mutta samalla oppikirjamaista.

Hilja on tahtonainen, joka päättää menestyä yhteisössä kohtaamastaan halveksunnasta piittaamatta. Tavoite toteutuu niin hyvin, että enemmistökulttuurin edustajat ottavat hänet silmätikukseen.

Åke kuvaa henkilöitään tasapainoisesti, ihannointiin tai moralisointiin sortumatta. Ohjenuorana tuntuu olevan, että kirjailijan on ymmärrettävä henkilöitään silloinkin, kun ei hyväksy heidän tekemisiään.

Eläjä kytkeytyy toteutukseltaan ja viritykseltään suomalaiseen maaseuturealismiin. Monia lukijoita varmaan viehättää romaanin perinteisyys, mutta minua häiritsee valmiista mallista piirretyn tuntu. 

Susanna Åke: Eläjä. 415 sivua. Otava, 2025.