Tiede ja politiikka ovat pään asioita

Max Weberiä (1864–1920) pidetään yhtenä sosiologian perustajista. Koulutukseltaan Weber oli oikeushistorioitsija ja virassaan kansantaloustieteilijä.

Kokoelma Tiede & politiikka – kutsumus ja ammatti suomennettiin jo 2009, mutta nyt on kansanpainoksen aika. Kirjassa on kaksi esitelmää. ”Tiede ammattina ja kutsumuksena” ja ”Politiikka ammattina ja kutsumuksena”. Tekstit ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan.

Tiede ja politiikka voivat olla ammatteja, mutta kutsumus ajaa ihmistä.

Weberin kirjoitustapa on polveilevan kerroksellista. Esimerkkejä ladataan tekstiin niin paljon, että joskus asia hukkuu.

Vuosina 1917 ja 1919 baijerilaisopiskelijoille pidetyt esitelmät eivät päästä kuulija helpolla vieläkään.

Jokainen valtio perustuu väkivaltaan, totesi Trotski, ja Weber nyökyttelee: ”Moderni valtio on laitosmainen herruusyhteenliittymä.” Valtio monopolisoi väkivallan välineet, joista sitten politiikassa kamppaillaan.

Weberiä kiinnostavat enemmän valta ja organisaatio kuin varsinainen politiikka. Hänelle me kaikki olemme – äänestäessämme – ”tilapäispoliitikkoja”.

Weber näkee politiikan vallan ja sen tavoittelun organisoitumisena, ammattimaisena välineiden hallintana, koneistona. Samaa löytyy myös tiedekäsityksestä. Kaikki ammattimaistuu. Politiikassa ja hallitsemisessa valta perustuu joko perinneauktoriteettiin, karismaan tai lakiin. Tosiasiassa ne sekoittuvat eri suhteissa.

Sopii miettiä, miten meidän aikamme suurvaltajohtajien kohdalla suhteet menevät. Karisma tuntuu nostavan osuuttaan.

Weber kertaa ammattilaispolitiikan syntyhistoriaa ja toteaa lopulta, että poliitikon on sovitettava yhteen moraalinen vakaumus ja velvollisuusetiikka. Tässä riittääkin töitä.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa voidaan nyt havaita vastarintaa ammattilaispolitiikkaa kohtaan. Tieteessä tätä on vähemmän, koska kansa ei pääse vaikuttamaan vaan kaveri- ja kollegapiiri pitää valtaa ja vaalii.

Weberille politiikka on ”pään asia” jos ja kun se on pääasia. Politiikka on ajattelun aluetta. Siksi se on niin vaikeaa. Se ei sovi pelastuksenetsijöille. Katsokaa vaikka eri maiden johtajia. Ne tuntuvat harmaantuvan kuukausissa.

Tiede ei Weberin mukaan kykene koskaan vastaamaan perimmäisiin kysymyksiin, mutta se yrittää. Taide on vertailukohta. Siinä täyttymys on mahdollinen, mutta tieteissä kaikki tulokset ylitetään ennen pitkää. Lopullisia totuuksia ei ole. 

Max Weber: Tiede & politiikka. Suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Risto Hannula. 150 sivua. Vastapaino, 2025.