Pitkää päivää

Hu Anyan kuvaa kiinalaisen työ- ja kulutuskulttuurin varjopuolia, Silvia Hosseini kirjoittaa arviossaan.

muistelmat
Teksti
Silvia Hosseini
2 MIN

Käännöshitti Pikalähettinä Pekingissä on kevyellä elämänfilosofialla silattu työpaikkamuistelma. Esikoiskirjailija Hu Anyan­ kertoo elämänvaiheistaan duunarina, joka kasvaa itseensä luottavaksi aikuiseksi.

Kiinalaisen työelämän kuvauksena teos on hurjaa luettavaa. Esimerkiksi logistiikkayhtiön lajittelukeskuksessa työvuoro alkaa seitsemältä illalla ja kestää 12 tuntia. Puoli kymmenestä eteenpäin painetaan ilman ruokataukoja. Vapaapäiviä on vain neljä kuussa, vaikka työ on fyysisesti erittäin kuormittavaa.

Varsinaisen työn lisäksi kirjoittaja havainnoi työläisten laillista ja laitonta alistamista. Koeajalta ei aina saa palkkaa. Työhön vaadittava terveystarkastus pitää maksaa itse, samoin työvälineet. Vakuutusturvaa ei välttämättä ole, joten työntekijän on korvattava työssä sattuvat vahingot.

Oma lukunsa on simputus. Anyanin mukaan eräs lähettiyhtiö rankaisi huonoa palautetta saanutta lähettiään kolmen päivän hyllytyksellä ja määräyksellä kirjoittaa itsekritiikki, jota piti käydä kolmena aamuna lukemassa ääneen aamukokouksissa. Huonosta kohtelusta huolimatta työpaikat ovat haluttuja ja kilpailtuja.

Työelämän ohella Pikalähettinä Pekingissä on kurkistus kiinalaiseen konsumerismiin. Ostohimoja pantataan, kunnes ”Sinkkujen päivät” ja muut alennusmyynnit vievät mennessään ja pakettiralli kiihtyy.

Kirjalliselta anniltaan muistelma ei ole kummoinen. Ote on selostava; tyyliä voisi kutsua naivistiseksi. Ainakin fraaseilla ryyditetty suomennos antaa tällaisen vaikutelman. Kertoja ”laskee lööperiä” tai ”pitää mölyt mahassaan”, työkaverit taas ”eivät puhua pukahtaneet”. Työssä on ”tuli hännän alla” ja vastoinkäymiset saavat ”kismittämään aivan vietävästi”.

Sanoma jää banaaliksi. Anyan väläyttelee poliittista tietoisuuttaan identifioitumalla proletaariksi, joka ”näkee kapitalistin metkujen läpi”. Lopussa kirjoittaja kuitenkin vakuuttelee olevansa kiitollinen työelämässä kokemaansa: Elämänkokemuksen karttuessa olen näet vähitellen oivaltanut, että kaunainen elämä ei ole elämisen arvoinen.

Työntekijöiden järjestäytyminen ja vapaa ammattiyhdistystoiminta ovat Kiinassa ankarasti kiellettyjä. Maan sananvapaustilanne huomioiden lopun self help -tunnelmointi vaikuttaa itsesensuurilta tai verhotulta poliittiselta kritiikiltä.

Tästä näkökulmasta Pikalähettinä Pekingissä on ajankohtainen nyt, kun Suomessakin valtaapitävät pyrkivät heikentämään ammattiliittojen asemaa. 

Hu Anyan: Pikalähettinä Pekingissä. Duunarielämää 2000-luvun Kiinassa. Suomentanut Rauno Sainio. 309 sivua. Gummerus, 2026.