Kaupungista toiseen
Antropologi ja historioitsija Pekka Valtonen (s. 1957) esittelee soulmusiikin keskuksia teoksessa, joka on kuin saarna käännytetyille. Noviiseille Sielukasta!-kirja näyttäytyy lähinnä niminä ja numeroina.
Soulmusiikkia käsittelevä kirja on asiallinen ja luettelomainen, mutta se heijastaa Valtosen omaa makua ja näkemyksiä. Kirjoittaja ihmettelee, kun joku nimenomainen kappale ei ole noussut myyntilistalle. Kirjan keskeinen keino musiikin arvottamisessa on kappaleiden sijoitus Yhdysvaltojen r&b- ja poplistoilla. Laulujen sijoitukset, tekijätiedot ja julkaisuvuodet ilmoitetaan orjallisesti.
Listaorientoitunut lähestymistapa aiheuttaa vinoutumia. Esimerkiksi Marvin Gayen Here, My Dear -albumia (1978, mustan musiikin listan neljäs, poplistan 26.) ei mainita Gayen levytyksistä kertovassa jaksossa lainkaan. Siihen – minusta Gayen toiseksi parhaaseen albumiin – liittyy myös poikkeuksellisen kiinnostava taustatarina.
Martha And The Vandellasin Dancing In The Street -hittiä esitellessään Valtonen unohtaa ylivoimaisesti suosituimman coverversion, ehkä häveliäisyyssyistä. David Bowien ja Mick Jaggerin tulkinta ei ole hääppöinen, mutta nousi 1985 brittilistan ykköseksi ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi.
Yhdysvalloissa mainion soulkiekon (Young Americans, 1975) äänittäneellä Bowiella ei ole omaa riviä Valtosen kirjan hakemistossa. The Beatlesilla on yli 30 mainintaa, lähinnä varhaisten levyjen soul-lainojen ansiosta.
Soul syntyi doo wopin, gospelin ja rhytm and bluesin kohtaamisesta 1950-luvun lopulla. Kulta-aika sijoittui 1960-luvulle. 1970-luvun myötä soul levisi moniksi uusiksi alatyyleiksi. Esimerkiksi funk ja disko sikisivät soulista, mutta ovat jotain aivan muuta.
Tukeva kirja keskittyy soulin vaiheisiin USA:ssa. Se etenee kaupungista kaupunkiin. Soulmusiikin keskuksia olivat etenkin New York, Chicago, Detroit ja Memphis. Kaikilla niistä on selvät ominaispiirteensä.
1960-luvun mittaan soulista – mustien popmusiikista – tuli valtavirtaa. The Supremes sai vuosina 1964 ja 1965 viisi peräkkäistä singleä poplistan ykköseksi. Se ei olisi onnistunut ilman valkoista kuulijakuntaa.
Valtonen on aiemmin kirjoittanut Latinalaisen Amerikan ja Karibian historiat. Myös Sielukasta! on kokonaisesitys, vaikka se ei kerro johdonmukaisesti, millaisista olosuhteista ja miten soul syntyi, kuinka se muuttui ajan myötä ja mikä oli sen yhteiskunnallinen merkitys. Lukijan täytyy muodostaa oma käsityksensä poimimalla olennaiset asiat sieltä ja täältä.
Pekka Valtonen: Sielukasta! – soulin kuninkaallisia. 439 s. Aviador, 2023.