Presidentin matka(ssa) Natoon
Kaikki tiet turvaan -teos on tiivis matkakertomus Suomen murroksesta, Heikki Vento kirjoittaa.
Tyylilleen uskollisena presidentti Sauli Niinistö kertoo ensin, mistä hänen kirjassaan ei ole kyse.
Kaikki tiet turvaan. Sinnikkään Suomen suunta ei ole päiväkirja, muistelmat eikä elämäkerta.
Niinistö kertoo kirjoittaneensa kirjan turvallisuudesta. Ote on henkilökohtainen. Presidentti käy läpi, mitä koki ja teki Suomen asian puolesta.
Teitä oli neljä: yhteys Ruotsiin, linkki Yhdysvaltoihin ja muuhun Eurooppaan, Venäjän uhkan minimoiminen ja kansallinen poliittinen yksituumaisuus.
Kirjan jokainen reitti vie Natoon. Sinne Suomi yritti pelastautua ojasta, jonka toisella puolella oli avoimeksi uhkaksi muuttunut Venäjä.
Presidentti johtaa Suomessa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä perustuslain säädös tulee mieleen kirjaa lukiessa. Niinistö keskittyy kansainvälisiin asioihin, jotka kiistatta kuuluvat presidentin toimivaltaan.
Niinistö on jonkinlainen Nato-jäsenyyden myyntimies, joka kiertää maailmalla tunnustelemassa Suomen mahdollisuuksia liittoutua. Kotimaan poliittinen valmistelu oli enemmän ensin hallituksen ja pian myös eduskunnan vastuulla.
Presidenttinä 2012–2024 toimineella Niinistöllä ja hänen edeltäjällään Tarja Halosella oli läntisen mittatikun mukaan tiivis yhteys Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin.
Kirjaan Niinistö on pannut huolellisesti tukun tapaamisia Yhdysvaltain johdon kanssa ja vakuuttaa, että hänen presidenttikaudellaan ovi Valkoiseen taloon oli auki. Useimmin hän pääsi yhteyksiin kahden presidentin Donald Trumpin ja Joe Bidenin kanssa. Niinistön ja Yhdysvaltain johdon tapaamiset eivät aina olleet kahdenvälisiä. Välillä mukana oli muiden Pohjoismaiden johtajia.
Joskus keskustelut olivat lyhyitä. Aiheetkin saattoivat vaihdella sodasta lapsenlapsiin.
Putinin kanssa tapaamisissa oli enemmän asiaa ja jännitteitä.
Niinistö kuvaa Putinia keskustelijaksi, joka valmistautuu huolellisesti tapaamisiin. Silloin myös vastapuolen on oltava tarkkana.
Niinistön ja Putinin keskustelut olivat avoimia. Suomen presidentti haistoi muutoksen itänaapurissa.
Niinistö on tehnyt samankaltaisen johtopäätöksen Venäjästä ja venäläisistä kuin presidentti Mauno Koivisto tunnetussa teoksessaan Venäjän idea.
Koiviston mukaan venäläisessä ajattelussa Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin, koska alue on joskus ollut osa Venäjää. Putin asettui samalle kannalle vaatiessaan Natolta lupausta, ettei järjestö laajene itään. Esimerkiksi Suomeen tai Ukrainaan.
Yhdysvaltojen lisäksi Niinistölle oli erittäin tärkeää Suomen ja Ruotsin yhteistyö. Hän kirjoittaa yhteisestä Nato-hakemuksesta, vaikka kumpikin maa pyrki järjestöön muodollisesti itsenäisesti.
Niinistö halusi mennä Natoon samanaikaisesti länsinaapurin kanssa. Hän pähki pitkään, miten Suomi voisi liittyä järjestöön, vaikka Ruotsi jäisi Turkin jarrutuksen vuoksi porstuaan.
Kotimaan kuviot jäävät hyvin vähälle. Yksituumaisuuden teema tulee läpi sillä tavalla, ettei Kaikki tiet turvaan käsittele presidentin ja hallitusten välisiä jännitteitä.
Niinistö myöntää, että joskus hän kajosi asioihin, jotka kuuluvat valtioneuvoston toimivaltaan.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus onnistui edeltäjiään paremmin pitämään presidentin sivussa Euroopan unionia koskevasta päätöksenteosta.
Presidentillä oli väitetysti erimielisyyksiä esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok) kanssa siitä, keitä venäläisvaikuttajia suomalaiset voivat tavata. Kaikki tiet turvaan sivuuttaa tämän episodin vuodelta 2014 lyhyellä tekstillä.
Vuoden 2014 lopussa presidentti kutsui puolueiden edustajat luokseen. Yleisen arvion mukaan Niinistö oli kimpaantunut kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin kannanotosta, jonka mukaan kevään 2015 eduskuntaavaalit olisivat Nato-vaalit. Kirjassa on toinen selitys.
Kaikki tiet turvaan on päiväkirjamainen, tiivis matkakertomus Suomen murroksesta ja siitä, kuinka presidentti sukkuloi ympäri maailmaa.
Teksti on Niinistöä, mutta helppolukuista ja kiinnostavaa niille, jotka haluavat kurkistaa neuvotteluhuoneisiin.
Elämäkerraksi kirjasta ei ole, niin paljon jää kertomatta. Sellaiselle on paikka historiankirjoituksessa.
Sauli Niinistö: Kaikki tiet turvaan. Sinnikkään Suomen suunta. 314 sivua. WSOY, 2025.