Arvio: Sammal on Suomi-progen uusi airut
Yhtye kehittyy taas Myrskyvaroitus-albumillaan.
Turkulainen Sammal sai alkunsa, kun duona musisoineet Jan-Erik Kiviniemi ja Jura Salmi päätyivät syksyisenä mökkiviikonloppuna vanhojen vinyylien ääreen. Levyiltä välittynyt tunnelma sai ystävykset laajentamaan kokoonpanoaan täysmittaiseksi rock-yhtyeeksi.
Vuoden 2013 esikoisalbumi esitteli orkesterin klassisen Love Records -soundin rehabilitoijana. Viimevuotinen lyhytjulkaisu No 2 oli välityö ennen tuoretta Myrskyvaroitusta. Se myös siirsi yhtyeen ilmaisukieltä lähemmäs Deep Purplen kaltaista raskaampaa tulkintaa.
Myrskyvaroituksella Sammal ottaa askeleen kohti esikoisalbumilta tutuksi tullutta ilmettä. Samalla se onnistuu tuomaan mukaan uuden psykedeelisemmän ulottuvuuden ilman, että kokonaisuus muuttuisi kakofoniseksi tai tylsäksi.
Yhtye on tullut tunnetuksi siitä, että se suosii studiossa livenä toteutettua äänitystapaa. Erityisesti Kiviniemen laulu on luontaisen hyvän sointinsa lisäksi rohkeasti heittäytyvää. Tällä kertaa mukana on kuitenkin aavistus Demis Roussosin tyylistä maneerisuutta.
Sammal ei yritä briljeerata virtuoosimaisella soitolla, vaan luottaa hyvien kappaleiden, spontaanien sovitusten ja progen keskelle tuodun orgaanisen svengin voimaan. Esikoisalbumilla toimivaksi havaittu synteesi on Myrskyvaroituksella osin pelkistynyt, osin jalostunut entisestään. Kappaleiden parhaimmistoa ovat ruotsiksi tulkittu nimikappale Stormvarning sekä Muurhaisen Päiväuni. Mandalamainen, kosmosta abstraktisti kuvaava kansigrafiikka tuo mukaan ulkomusiikillista viehätysvoimaa.
Sammal: Myrskyvaroitus. Svart 2015.