Ärripurrista puluseksi
Kymmenvuotias, hemmoteltu tytöntirppana Meeri on jäänyt orvoksi.
Kun Meeri saapuu enonsa luokse kolkkoon linnaan synkässä metsässä, ahdistus on suurta:
”Te kaikki olette ihan tyhmiä!”
Näissä merkeissä alkaa Ryhmäteatterin Salainen puutarha -kesänäytelmä Suomenlinnassa.
Frances Hodgson Burnettin (1849–1924) Salainen puutarha on vuonna 1911 ilmestynyt nuortenromaanien klassikko, jonka näyttämösovitus on saanut linnakkeesta täsmällisen taustan. Paksut luonnonkiviset seinät ovat kuin Englannin nummien kylmänkosteista sukulinnoista, ja muurien sisälle kahlittu ruusupuutarha on loihdittu luontevasti.
Linnan tulokas Meeri alkaa rauhoituttuaan ja ”puluseksi” muututtuaan selvittää ruusutarhan salaisuutta, yhdessä iloisen piian nohevan pojan ja linnaan teljetyn pojan kanssa.
Anna Krogeruksen dramatisoinnissa kieltä on nykyaikaistettu, mutta maltillisesti.
Yleisöä ei kosiskella kuin harvoilla moderneilla teini-ilmaisuilla, ja puvustus on epookin mukaista.
Toisaalta tekstistä on muotoiltu selkeä kokonaisuus, jonka ytimekkäisiin sosiaalisen median videoihin tottunut uusi sukupolvi voi omaksua.
Yleisöön oli todellakin saatu myös jonkin verran lapsikatsojia. Heidän sekoiluaan puoliajalla grillimakkaroiden kanssa linnakkeen käytävillä oli hauska seurata. Keski-ikäinen kansa kun ei väliajallakaan kykene irtautumaan sosiaalisesta mediasta.
Meerin roolissa nähdään Anna-Sofia Tuominen, ja poikalapsia näyttelevät Ville Saarenketo ja Nicklas Pohjola.
Krogeruksen sanoittamia lauluja on paljon. Kolmikko toteuttaa ne hienosti, mikä nostaa näytelmää lentoon.
Osuvampiakin aikuisten tekemiä lapsirooleja on toki nähty.
Anne Rautiaisen ohjauksessa valittu tyyli on massiivinen liioittelu ikäleikkien hengessä. Kovin syvälle esiteinien sieluihin näyttelijät eivät löydä.
Pirteys on nenää kutittavan poreilevaa, mutta teatterillinen kiherrys ja nauru eivät oikein tartu yleisöön. Katsojat innostuivat ääneen vain muutamissa kiukuttelukohtauksissa. Voimallisista suosionosoituksista päätellen kokonaisuus kuitenkin toimii.
Näytelmän tekeminen esiteini-ikäisille ei ole varman päälle pelaamista. On ilahduttavaa, että katsomot ovat todella täyttymässä, vaikka sitten enimmäkseen niistä vastentahtoisesti älypuhelimensa sulkevista keski-ikäisistä.
Anna Rautiainen, F. H. Burnett: Salainen puutarha. Ryhmäteatterin kesänäyttämö (Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnake, Helsinki) 31.8. asti.
Lue myös: Millaista luksusta kulttuuri on – teatteria vai maksalaatikkoa?