Ikuisen kesän loisto

Lapsuuden ja nuoruuden kesiin liittyy väkeviä ja värikkäitä muistoja. Saila Susiluodon runoteos Summerhill palaa näihin täyteläisiin mutta ohikiitäviin päiviin. Mitä lapsi tunsi, aisti ja ajatteli, kun aikaa oli valtavasti. Kun vapaus merkitsi tilaa pitkästyä ja ihmetellä.

Summerhillin runoissa helle väreilee, ”putoilee” ja luo kangastuksia. Kuumuuden unenomaisuudessa keho ja mieli notkistuvat. Tässä virtaavassa tilassa on menneen ja nykyisen helppo sekoittua.

Runot ovat samanaikaisesti tässä ja siellä, muistoissa. Takana on nuoruus, mutta myös huoleton suhtautuminen maailman korvaamattomaan kauneuteen, ”jonka huomaa vasta kun se on jo mennyt”. Runoja sävyttää riemu ja suru menetetyn äärellä.

eikö tämä ole kaunista, minä kysyin kuiskaten / ja eikö tämä ole kaunista, huusin /  mitään tällaista ei ole, ei missään muualla

Susiluoto tutkii Summerhillissa vapautta ja henkilökohtaista aikaa. Teoksen nimi viitannee A. S. Neillin perustamaan demokraattiseen Summerhill-kouluun. Neillin kasvatusajattelussa korostui lapsen päätösvalta.

Uuden kokoelman mittakaava on pienempi kuin monissa Susiluodon aiemmissa teoksissa. Kahden vuoden takainen komea Akheron-kokoelma haki kaikupohjaa myyteistä ja muinaisesta Kreikasta. Summerhill onkin läheisempää sukua metsäfeministiseksi kutsutulle Rituaalille sekä Susiluodon toistaiseksi ainoalle proosateokselle Kehrä. Kuulas, kuvista tiheä runous on urbaania mutta luontotietoista ja -lähtöistä. Runojen ekokritiikki ja yhteiskunnallisuus on harvoin ilmeistä. Poikkeuksen tekee runo ruotsinlaivan pallomerestä. Lapset tapasivat kadota leikkipaikan ”päävärisiin syvyksiin”. Nyt pallomeri ”muovineen ja syvyyksineen” on lakannut olemasta metafora.

Runojen luonnossa pieninkin elävä on yhdenvertainen osa merkitysten kokonaisuutta, eikä mikään ole erillään ei mikään. ”Kaikki linnut” ovat ”lempilintuja”, ”kaikki ystävät”, ”kaikki lapset” ja ”kaikki metsät” ovat ”ainoita” ja ”parhaita”.

Susiluoto kertaa lapsuuden kokemuksia jotka olivat jokaisen ulottuvilla: ennen kesällä ei kukaan ollut niin köyhä / ei niin kuin nyt, koska kaikki olivat. Kesän keskellä oli tilaa kaikille ja kaikelle, myös rosolle: nisteille, pahvinohuiden ovien veitsenjäljille, polvisukkien pitsisille rei’ille.

Akheron ja Summerhill muodostavat kirjaesineinä lumoavan parin. Niiden valossa välkkyvät kannet ovat Tiina Palokosken suunnittelemat. Summerhillin kansissa kesä loistaa silloinkin kun on poissa: ikuinen kesä juhlii meissä. 

Saila Susiluoto: Summerhill. 93 sivua. Otava, 2026.