Huijareita ja vakoojia
Outi Salovaaran tietokirja saa epäilyttäviin bisneksiin luottaneet suomalaiset näyttämään sinisilmäisiltä, Teppo Tiilikainen kirjoittaa.
Toimittaja Outi Salovaara on penkonut pitkään venäläisten Suomessa tekemiä kiinteistökauppoja ja muita bisneksiä. Uudessa kirjassaan hän kertoo laajemmin venäläisten soluttautumisesta Suomen talouteen ja tiedemaailmaan. Ruplaruhtinaat avaa venäläisyrittäjien taustoja ja kyseenalaisia toimintatapoja.
Varakkaiden venäläisten kiinnostus Suomea kohtaan lisääntyi nopeasti 2000-luvun alussa, kun eduskunta vapautti ulkomaalaisten kiinteistökaupat. Lakia valmisteltaessa ei ajateltu, että venäläisistä tulisi nopeasti suurin ostajaryhmä. Huolta kannettiin lähinnä saksalaisista, joiden pelättiin ostavan Suomen rannat.
Salovaara kertoo olemattomasta sprinkleritehtaasta, joka on rekisteröity Vaalimaalle mummonmökkiin. Pietarilainen pariskunta hankki puolestaan Saimaan rannalle 1957 rakennetun psykiatrisen sairaalan. Heidän mukaansa tarkoituksena oli perustaa hotelli, jossa tarjottaisiin vanhuksille ikuista nuoruutta lupaavia hoitoja, mutta suunnitelmasta ei tullut mitään.
Vladimir Putinin hierojaksi kutsuttu Konstantin Gološtšapov perusti Tahkolle lomakyläyhtiön, joka keskittyi kestitsemään moskovalaisia arvovieraita. Suomen verottaja epäili yhtiötä petoksesta ja teki rikosilmoituksen, joka ei kuitenkaan johtanut syytteisiin. Myöhemmin Gološtšapov joutui Kremlin epäsuosioon ja pakeni ulkomaille talousrikoksista syytettynä.
Salovaara selvittelee myös venäläisten outoja yhteistyökuvioita Lappeenrannan ja Savonlinnan kaupunkien kanssa. Hän laskee, että Lappeenranta käytti vuosina 2007–2010 ainakin 1,2 miljoonaa euroa pelkästään innovaatioteemaisiin yhteistyöhankkeisiin. Savonlinnan vuokraamissa tiloissa aloitti samoihin aikoihin toimintansa venäläinen datakeskus. Yhtiön perustaja Aleksei Remizov on pitkän linjan tiedusteluammattilainen, jolla on yhteyksiä Venäjän turvallisuuspalveluun.
Ruplaruhtinaat on vuosia kestäneen sitkeän tutkivan journalismin tulos. Salovaara vyöryttää esiin lukemattomia esimerkkejä, joista ei löydy parhaalla tahdollakaan uskottavaa liikeideaa. Selkeästi kirjoitettu tietokirja saa venäläisten bisneksiin luottaneet suomalaiset näyttämään sinisilmäisiltä.
Monilla yrittäjillä on ollut suoria yhteyksiä Venäjän johtoon. Salovaaran mukaan osa heistä perusti Suomeen yrityksiä saadakseen pysyvän oleskeluluvan EU:n sisälle. Osa on siirtänyt omaisuuttaan Suomeen turvaan ja osa on pyrkinyt hyödyntämään EU:n rahoittamia hankkeita.
Salovaara arvelee, että joitakin hankkeita valjastettiin myös vakoilun, hybridivaikuttamisen ja kybersodankäynnin välineeksi.
Outi Salovaara: Ruplaruhtinaat. 432 sivua. Atena, 2025.